- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Avioliiton päättyessä osituksessa määritellään puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus, lasketaan se yhteen ja jaetaan puoliksi molemmille. Avioliitto voi päättyä joko avioeron, puolison kuoleman vuoksi tai jos liitto kumotaan. Avio-oikeudella tarkoitetaan puolison oikeutta toisen puolison omaisuuteen avioliiton päättyessä. Puolisoilla on avioliittolain mukaan lähtökohtaisesti avio-oikeus kaikkeen toisen puolison omaisuuteen riippumatta siitä, miten ja milloin puoliso on omaisuuden saanut tai hankkinut. Avioehtosopimuksella voidaan kuitenkin poiketa avioliittolain pääsäännöstä eli omaisuuden tasajaosta avioliiton päättyessä. Testamentissa tai lahjakirjassa voi olla myös määräys siitä, että saajan puolisolla ei ole avio-oikeutta testamentattuun tai lahjoitettuun omaisuuteen. Avioehtosopimuksella, testamentilla tai lahjakirjalla avio-oikeuden ulkopuolelle rajattua omaisuutta ei oteta huomioon omaisuuden osituksessa.
Mikä on ositus? Milloin ositus voidaan toimittaa avioparin välillä?
Osituksessa määritellään molempien puolisoiden avio-oikeuden piiriin kuuluva omaisuus, lasketaan se yhteen ja jaetaan se puoliksi molemmille osapuolille. Avioliittolain pääsäännön mukaan kaikki puolisoilla oleva omaisuus on avio-oikeuteen kuuluvaa, mikäli aviopari ei ole tehnyt avioehtosopimusta tai avio-oikeutta tiettyyn omaisuuteen ei ole poissuljettu lahjakirjalla tai testamentilla. Avioparin omaisuuden osituksen toimittamista varten täytyy olla niin kutsuttu ositusperuste. Ositusperusteita on avioliittolain mukaan kolme. Ensinnäkin ositus voidaan toimittaa avioeron tullessa vireille. Toinen peruste toimittaa ositus on aviopuolison kuolema. Osituksen toimittamisen kolmas ja harvinaisin peruste on se, että aviopuolisot ovat muussa valtiossa kuin Suomessa tuomittu asumuseroon, mutta heidän välisiin aviovarallisuussuhteisiinsa sovelletaan Suomen lakia. Mikäli aviopari on kuitenkin asumuseron ulkomailla saatuaan palannut viettämään yhteistä elämää, ei omaisuuden ositusta voida enää toimittaa.
Miten puolisoiden omaisuus jaetaan osituksessa avioeron jälkeen?
Kun avioero on laitettu vireille, voidaan toimittaa avioparin omaisuuden ositus. Avioeron jälkeen tehdyssä osituksessa osituksen osapuolia ovat aviopuolisot. Kumpi tahansa puolisoista voi vaatia osituksen toimittamista avioeron vireilletulon jälkeen. Osituksessa määritellään avio-oikeuden piiriin kuuluva omaisuus. Avioliittolain pääsäännön mukaan kaikki puolisoilla oleva omaisuus on avio-oikeuteen kuuluvaa, mikäli aviopari ei ole tehnyt avioehtosopimusta, jolla he ovat poissulkeneet tiettyä omaisuutta avio-oikeuden ulkopuolelle. Avio-oikeuden ulkopuolelle kuuluu sen lisäksi omaisuus, jonka puolisot ovat saaneet testamentilla tai lahjana, mikäli testamentissa tai lahjakirjassa on määräys saajan puolison avio-oikeuden poissulkemisesta. Tällaista avio-oikeuden ulkopuolelle suljettua omaisuutta ei huomioida osituksen aikana tehtävässä osituslaskelmassa.
Osituksessa erotetaan ensin puolisoille kuuluva omaisuus. Kun tämä vaihe on suoritettu, puolisoiden omaisuus jaetaan avio-oikeuden alaiseen ja avio-oikeuden ulkopuolelle kuuluvaan omaisuuteen. Avio-oikeuden piiriin kuuluva omaisuus arvostetaan ositusajankohdan mukaiseen arvoon eli sille määritellään euromääräinen hinta. Tämän jälkeen puolisoiden velat katetaan, eli ne vähennetään heidän varallisuudestaan. Mikäli puolisolla oleva velka liittyy avio-oikeuden alaan kuuluvaan omaisuuteen, se vähennetään lähtökohtaisesti hänen avio-oikeutensa alaan kuuluvasta omaisuudestaan. Jos velka puolestaan liittyy avio-oikeuden ulkopuolelle kuuluvaan omaisuuteen, se vähennetään lähtökohtaisesti puolison avio-oikeuden ulkopuolelle kuuluvasta omaisuudesta. Mikäli velka on vain toisen puolison nimissä, se vähennetään vain hänen varallisuudestaan. Jos kyseessä puolestaan on puolisoiden yhteinen velka, se lähtökohtaisesti vähennetään puoliksi kummankin puolison omaisuudesta. Osituksessa huomioidaan vain ne velat, jotka on otettu ennen avioeron vireille tuloa. Puolisoilla olevat velat on kuitenkin avioero-osituksen jälkeen normaalisti maksettava velkojalle velan ehtojen mukaan. Osituksessa on kyse vain laskennallisesta velkojen vähentämisestä eli omaisuuden varaamisesta velkojen maksua varten. Jos puolisot ovat olleet yhteisvastuussa velasta, ovat he yhteisvastuussa velasta avioero-osituksen jälkeenkin, mikäli velanantaja, kuten pankki, ei vapauta toista puolisoa velasta. Kun velat on vähennetty puolisoiden varallisuudesta, saadaan selville puolisoiden netto-omaisuus. Puolisoiden netto-omaisuudet lasketaan yhteen, jotta saadaan selville koko avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö. Avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö jaetaan puoliksi puolisoiden kesken ja tätä puolikasta kutsutaan avio-osaksi. Puolisoiden avio-osia verrataan puolisoiden netto-omaisuuden määrään. Se puoliso, jolla on enemmän avio-oikeuden alaista netto-omaisuutta, joutuu maksamaan toiselle puolisolle omaa omaisuuttaan niin kutsuttuna tasinkona, eli omaisuuden tasauseränä, jotta molemmilla puolisoilla on avio-osan verran avio-oikeuden alaista omaisuutta. Tasinko voidaan maksaa rahana tai muuna omaisuutena.
Miten puolisoiden omaisuus jaetaan osituksessa puolison kuoleman jälkeen?
Mikäli avioliitto päättyy puolison kuoleman vuoksi, osituksen osapuolia ovat leski ja ensiksi kuolleen puolison kuolinpesän osakkaat, eli perilliset ja mahdolliset testamentin saajat. Omaisuuden ositusta voi vaatia leski tai kuka tahansa kuolinpesän osakkaista. Omaisuuden osituksessa määritellään sekä lesken että vainajan avio-oikeuden piiriin kuuluva omaisuus. Leskellä ja vainajalla oleva omaisuus on lähtökohtaisesti kokonaisuudessaan avio-oikeuden alaista, mikäli avioparilla ei ole ollut avio-oikeutta rajaavaa avioehtosopimusta. Avio-oikeuden ulkopuolelle kuuluu myös se omaisuus, jonka leski tai vainaja on saanut testamentilla tai lahjana, mikäli testamentissa tai lahjakirjassa on määräys saajan puolison avio-oikeuden poissulkemisesta. Avioeron tai avioliiton kumoamisen vireille panon jälkeen saatu omaisuus on myös poissuljettavaa omaisuutta. Tällaista avio-oikeuden ulkopuolelle suljettua omaisuutta ei huomioida osituksen aikana tehtävässä osituslaskelmassa.
Omaisuuden osituksessa erotellaan ensin leskelle ja vainajalle kuuluva omaisuus. Kun tämä on suoritettu, omaisuus jaetaan avio-oikeuden ulkopuolelle ja avio-oikeuteen kuuluvaan omaisuuteen. Avio-oikeuden alaan kuuluva omaisuus arvostetaan ositusajankohdan mukaiseen arvoon eli sille määritellään euromääräinen hinta. Tämän jälkeen lesken ja vainajan velat katetaan, eli ne vähennetään heidän varallisuudestaan, jotta saadaan selville lesken ja vainajan nettovarallisuus. Mikäli lesken tai vainajan velka liittyy avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen, se vähennetään lähtökohtaisesti avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Jos velka liittyy avio-oikeuden ulkopuolella olevaan omaisuuteen, se vähennetään lähtökohtaisesti siitä. Mikäli velka on vain vainajan tai lesken nimissä, se vähennetään hänen varallisuudestaan. Jos kyseessä on lesken ja vainajan yhteinen velka, se lähtökohtaisesti vähennetään puoliksi kummankin puolison omaisuudesta. Puolison kuoleman jälkeisessä osituksessa leskellä tai vainajan perillisillä on myös oikeus vaatia, että ennen osituksen suorittamista suoritetaan toisen puolison osuus velasta tai annetaan erillinen vakuus velan maksusta, jos leskellä ja vainajalla on ollut yhteistä velkaa. Osituksessa huomioidaan vain ne leskellä ja vainajalla olleet velat, jotka on otettu ennen avioliiton päättymistä puolison kuolemaan.
Velkojen kattamisen jälkeen saadaan selville lesken ja vainajan netto-omaisuus. Lesken ja vainajan netto-omaisuudet lasketaan yhteen, jotta saadaan selville omaisuuden säästö. Avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö jaetaan puoliksi lesken ja vainajan kesken, ja tätä puolikasta kutsutaan avio-osaksi. Lesken ja vainajan avio-osia verrataan puolisoiden netto-omaisuuden määrään. Mikäli ensiksi kuollut puoliso on ollut varakkaampi kuin leski, joutuu kuolinpesä maksamaan leskelle tasinkoa, jotta leskellä ja kuolinpesällä on yhtä paljon avio-oikeuden alaan kuuluvaa omaisuutta. Puolison kuoleman jälkeen toimitettu ositus eroaa kuitenkin avioero-osituksesta siten, että mikäli leski on varakkaampi kuin ensiksi kuollut puoliso, leski ei ole velvollinen maksamaan tasinkoa kuolinpesälle. Tätä lesken oikeutta olla luovuttamatta tasinkoa kuolinpesälle kutsutaan tasinkoprivilegiaksi, eli lesken tasinkoetuoikeudeksi.
Miten puolisoiden omaisuuden ositus toimitetaan?
Ositus voidaan toimittaa avioeron, liiton kumoamisen tai puolison kuoleman jälkeen joko yhteisymmärryksessä sopimusosituksena tai tuomioistuimen määräämän pesänjakajan toimittamana toimitusosituksena. Sopimusosituksessa aviopuolisot, tai vastaavasti leski ja puolison kuolinpesän osakkaat, toimittavat keskenään avioparin omaisuuden osituksen. Sopimusosituksessa se osapuoli, joka joutuu maksamaan tasinkoa, voi päättää, mitä omaisuutta maksaa tasinkona toiselle osapuolelle. Tasinko on aina mahdollista suorittaa rahana. Tasinkona luovutettava omaisuus on lähtökohtaisesti avio-oikeuden piiriin kuuluvaa omaisuutta. Sopimusosituksessa osapuolet voivat käyttää apunaan asiamiehiä, kuten lakimiehiä. Mikäli puolisolle tai kuolinpesän osakkaalle on määrätty edunvalvoja, tarvitaan Digi-ja väestötietoviraston lupa sopimusosituksen toimittamista varten.
Ositus voidaan toimittaa toimitusosituksena, mikäli edellytyksiä toimittaa omaisuuden ositusta osapuolten kesken ei ole. Tällöin tuomioistuin määrää hakemuksesta pesänjakajan toimittamaan omaisuuden osituksen avioeron vireilletulon tai puolison kuoleman jälkeen. Pesänjakajan määräämistä voi hakea avioeron vireilletulon jälkeen kumpi tahansa aviopuolisoista, ja tuomioistuin voi määrätä pesänjakajan jo ennen avioeron lainvoimaiseksi tuloa. Pesänjakajan määräämistä voi puolison kuoleman jälkeen hakea leski tai kuka tahansa kuolleen puolison kuolinpesän osakas. Tuomioistuimen määräämän pesänjakajan tulee olla tehtävään sopiva henkilö. Sopivuudella tarkoitetaan sekä henkilön ammattitaitoa toimittaa ositus että henkilön puolueettomuutta kaikkiin osituksen osapuoliin nähden. Pesänjakaja määrää omaisuuden osituksen ajan ja paikan sekä kutsuu osituksen osapuolet osituskokoukseen. Osituskokouksia on tavallisesti useampia. Osapuolilla on oikeus valtuuttaa asiamies, kuten lakimies, edustamaan itseään osituskokouksessa. Toimitusosituksessa pesänjakajalla on tavoitteena saada sopimus aikaiseksi osapuolten kesken.
Pesänjakaja saa lähtökohtaisesti suorittaa kaikki tarvittavat toimenpiteet osituksen loppuun saattamiseksi. Näin ollen pesänjakajalla on oikeus myydä ositettavaa omaisuutta puolisoiden, tai lesken ja kuolinpesän, suostumuksella tai tuomioistuimen erillisellä päätöksellä, mikäli avio-oikeuden piiriin kuuluvaa omaisuutta ei voida muuten jakaa osapuolten kesken. Jos kyseessä on toimitusositus, viime kädessä ratkaisuvalta tasinkona luovutettavan omaisuuden laadusta on pesänjakajalla, vaikka lähtökohtaisesti tasinkoa maksamaan joutuva osapuoli saa päättää, mitä omaisuutta hän tasinkona antaa. Tasinko voidaan aina suorittaa myös rahassa. Pääsääntöisesti tasinko tulee maksaa avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Mikäli tasinkoa ei muuten saada maksetuksi, pesänjakaja voi hakea tuomioistuimelta lupaa myydä ositettavaan varallisuuteen kuuluvaa omaisuutta. Pesänjakajalle maksetaan kohtuullinen palkkio osituksen toimittamisesta sekä korvaus syntyneistä kuluista.
Osituksessa laaditaan ositussopimus
Sekä sopimusosituksessa että toimitusosituksessa laaditaan osituskirja, jossa on oltava osapuolten allekirjoitukset. Jos on kyseessä osituksen toimittaminen puolison kuoleman jälkeen, tulee osituskirjaan kaikkien kuolinpesän osakkaiden allekirjoitukset. Osapuolet voivat myös erikseen valtuuttaa valtakirjoilla jonkun muun henkilön, kuten toisen osakkaan, allekirjoittamaan osituskirjan heidän puolestaan. Jos ositus toimitetaan sopimusosituksena yhteisymmärryksessä osapuolten kesken, on kahden esteettömän eli puolueettoman henkilön todistettava osituskirja oikeaksi. Osituskirjan oikeaksi todistamisella tarkoitetaan sitä, että todistajat todistavat osituksen osapuolten, kuten aviopuolisoiden, tai lesken ja kuolinpesän osakkaiden, allekirjoitukset henkilön itsensä tekemiksi. Mikäli kyseessä on toimitusositus, ainoastaan pesänjakaja allekirjoittaa osituskirjan eikä erillisiä todistajia tarvita.
Mikä on avioehtosopimuksen vaikutus omaisuuden ositukseen?
Avioehtosopimuksella voidaan poiketa avioliittolain pääsäännöstä eli omaisuuden jakamisesta tasan puolisoiden kesken avioliiton päättyessä. Avioehtosopimukset voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin: avio-oikeuden kokonaan poissulkevaan avioehtosopimukseen, osittaiseen avioehtosopimukseen ja yksipuoliseen avioehtosopimukseen.
Avio-oikeuden kokonaan poissulkevalla avioehtosopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa molempien puolisoiden avio-oikeus on suljettu kokonaan pois. Jos puolisot tekevät kokonaan avio-oikeuden poissulkevan avioehtosopimuksen, lähtökohtaisesti sopimus koskee sekä puolisoilla jo olevaa omaisuutta että sopimuksen jälkeen hankittua omaisuutta. Jos puolisoilla on kokonaan avio-oikeuden poissulkeva avioehtosopimus ja avioliitto päättyy puolison kuoleman tai avioeron vuoksi, tehdään omaisuuden osituksen sijasta avioparin omaisuuden erottelu. Omaisuuden erottelussa kumpikin puoliso, tai leski ja vainajan kuolinpesä, saavat pitää oman omaisuutensa.
Osittaisella avioehtosopimuksella tarkoitetaan avioehtosopimusta, jossa on määräys siitä, että tietty omaisuus suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Jos avioparilla on osittainen avioehtosopimus ja avioliitto päättyy puolison kuoleman tai avioeron vuoksi, tehdään yhdistetty avio-oikeuden alaisen omaisuuden ositus sekä avio-oikeuden ulkopuolelle jääneen omaisuuden erottelu. Avio-oikeuden alaisen omaisuuden osituksessa omaisuus jakaantuu puoliksi molemmille puolisoille. Sen omaisuuden osalta, joka avioehtosopimuksella on suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle, suoritetaan omaisuuden erottelu. Poikkeuksen avio-oikeuden alaisen omaisuuden jakaantumisesta tasan puolisoiden kesken muodostaa tilanne, jossa avioliitto on päättynyt puolison kuolemaan ja leskellä on enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta kuin ensiksi kuolleella puolisolla. Varakkaammalla leskellä on oikeus olla maksamatta tasinkoa, eli avio-oikeuden alaisen omaisuuden tasauserää, ensiksi kuolleen puolison kuolinpesälle.
Yksipuolisella avioehtosopimuksella tarkoitetaan avioehtosopimusta, jossa määrätään vain toisen puolison tietyn omaisuuden tai koko omaisuuden kuulumisesta avio-oikeuden ulkopuolelle. Jos avioparilla on yksipuolinen avioehtosopimus ja avioliitto päättyy puolison kuoleman tai avioeron vuoksi, suoritetaan yhdistetty avio-oikeuden alaisen omaisuuden ositus ja avioehtosopimuksella avio-oikeuden ulkopuolelle jääneen omaisuuden erottelu. Sen omaisuuden osalta, joka avioehtosopimuksella on suljettu ulkopuolelle, suoritetaan omaisuuden erottelu. Avio-oikeuden alaisen omaisuuden osituksessa omaisuus jaetaan puoliksi molemmille. Käytännössä yksipuolinen avioehto voi tarkoittaa tilannetta, jossa avioliiton päättyessä toinen osapuoli saa pitää itsellään omaisuutensa, mikä on suljettu avioehtosopimuksella avio-oikeuden ulkopuolelle. Toisen puolison omaisuus puolestaan kuuluu avio-oikeuden piiriin ja se jakaantuu puoliksi molemmille puolisoille.
Samassa avioehtosopimuksessa voi olla myös useampia määräyksiä avio-oikeuden laajuudesta. Avioehtosopimuksen määräykset voivat koskea puolisoilla jo olemassa olevan omaisuuden lisäksi myös myöhemmin heidän saamaansa omaisuutta. Avioehtosopimuksen määräyksillä voidaan sopia myös omaisuuden sijaan tulleen omaisuuden kuulumisesta avio-oikeuden ulkopuolelle. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun puoliso omistaa matkailuauton avioehtosopimusta laadittaessa, ja hän myöhemmin myy matkailuauton ja saa siitä rahaa. Matkailuauton myynnistä saadut rahat ovat niin kutsuttua sijaan tullutta omaisuutta, eivätkä ne kuulu sopimuksen mukaan avio-oikeuden alaan. Avioehtosopimuksella voidaan määrätä myös omaisuuden tuoton kuulumisesta avio-oikeuden ulkopuolelle. Esimerkiksi puolison omistaman omakotitalokiinteistön vuokratulot ovat omaisuuden tuottoa, jotka voidaan sopia kuuluvan avio-oikeuden ulkopuolelle. Lisäksi avioehtosopimuksessa voidaan sopia, että avio-oikeus suljetaan pois vain avioliiton päättyessä avioeroon, jolloin avioehtosopimusta ei sovelleta, jos avioliitto päättyy puolison kuoleman vuoksi.
Voidaanko ositusta sovitella?
Sekä avioeron jälkeen tehtyä ositusta että puolison kuoleman jälkeen tehtyä ositusta voidaan sovitella. Osituksen sovittelulla tarkoitetaan tilannetta, jossa tapauskohtaisesti kohtuusperusteilla poiketaan niistä säännöistä, joita muuten tulisi osituksessa noudattaa. Osituksen sovitteluun on avioliittolain mukaan tiukat kriteerit. Osituksen sovittelussa voidaan myös kohtuullistaa avioparin solmimaa pätevää avioehtosopimusta, esimerkiksi niin, että avio-oikeuden ulkopuolelle suljettu omaisuus määrätään avio-oikeuden alaiseksi joko osittain tai kokonaan.
Kahdessa eri tilanteessa voidaan avioliittolain mukaan ositusta sovitella. Ensinnäkin ositusta voidaan sovitella, jos ositus johtaisi muuten kohtuuttomaan lopputulokseen. Esimerkiksi tällainen tilanne voi syntyä, kun puolisoilla on avio-oikeuden kokonaan poissulkeva avioehtosopimus ja puolisoiden varallisuuserot ovat suuret ja heillä on takanaan pitkä avioliitto. Tällaisessa tilanteessa sellainen lopputulos, jossa vähemmän omistavalle puolisolle ei jäisi avioliiton päättyessä juuri lainkaan omaisuutta, voisi olla kohtuuton.
Toiseksi ositusta voidaan avioliittolain mukaan sovitella tilanteessa, jossa toinen puoliso saisi perusteetonta etua itselleen. Esimerkiksi tällainen tilanne voi olla avioliiton päättyessä avioeron vuoksi, jos puolisoilla ei ole avioehtosopimusta, heidän varallisuuseronsa on suuri ja avioliitto on kestänyt vain lyhyen aikaa. Tällöin voi vähävaraisempi puoliso saada avio-oikeuden kautta suuren määrän toisen puolison omaisuutta osituksessa tasinkona, ja näin saada perusteetonta taloudellista etua itselleen. Avioliittolain puolittamisperiaatteesta poikkeaminen on katsottu sitä oikeudenmukaisemmaksi, mitä lyhyemmästä avioliitosta on kyse. Lyhytaikaisissa avioliitoissa ei aviopuolisoille ole kertynyt yhteistä omaisuutta, vaan molempien puolisoiden omaisuudet ovat todennäköisimmin peräisin avioliittoa edeltävältä ajalta. Ositusta soviteltaessa huomioidaan molempien puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi sekä omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi. Osituksella on tarkoitus tasata jo kertynyttä varallisuutta huomioiden se, mitä avioliiton kestäessä on tapahtunut. Puolisoiden myöhemmin saamat ennakoidut tulot tai puolisoiden tuloerot eivät oikeuta osituksen sovitteluun.
Osituksen sovittelun vaatiminen voidaan tehdä sekä sopimusosituksessa että toimitusosituksessa. Osituksen sovittelemista voidaan vaatia myös tuomioistuimessa nostettavalla kanteella jälkikäteen, jos puoliso katsoo, ettei osituksessa olla päästy oikeanlaiseen lopputulokseen. Kanne osituksen sovittelusta on kuitenkin nostettava kohtuullisessa ajassa osituksen toimittamisesta. Ositusta voidaan ensinnäkin sovitella niin, että puolison tasinko-oikeutta rajoitetaan siten, että puoliso ei saa tasinkoa ollenkaan tai vain osan siitä. Toiseksi ositusta voidaan sovitella siten, että avio-oikeuden alaan kuuluva omaisuus käsitellään osittain tai kokonaan avio-oikeuden ulkopuolelle kuuluvana omaisuutena. Kolmas vaihtoehto on se, että avioehtosopimuksella avio-oikeuden ulkopuolelle rajattua omaisuutta käsitellään joko kokonaan tai osittain avio-oikeuden alaan kuuluvana omaisuutena. Sen sijaan aviopuolison testamentilla tai lahjakirjalla saamaa omaisuutta, jossa on ollut saajan puolison avio-oikeuden poissulkeva määräys, ei voida osituksen sovittelussa määrätä avio-oikeuden alaiseksi omaisuudeksi.
Voidaanko toimitettu ositus riitauttaa?
Toimitettua ositusta voidaan moittia tuomioistuimessa nostettavalla kanteella. Moittimisella tarkoitetaan kannetta, jolla osituksen osapuoli vaatii osituksen julistamista pätemättömäksi joko ositusta rasittavan muodollisen tai aineellisen virheen vuoksi. Ositusta koskevan virheen vuoksi moitekanteen tuomioistuimeen voi nostaa kumpi tahansa osapuolista. Jos ositus on toimitettu puolison kuoleman vuoksi, voi moitekanteen nostaa itsenäisesti kuka tahansa ensiksi kuolleen puolison kuolinpesän osakkaista. Mikäli osapuolet eivät moiti toimitettua ositusta säädetyssä ajassa, ositusta rasittanut virhe niin sanotusti korjantuu ja osapuolet hyväksyvät virheellisen osituksen. Sekä sopimus- että toimitusositusta voidaan moittia muotovirheen tai aineellisen virheen perusteella. Muotovirheellä tarkoitetaan laaditun osituskirjan muotoilussa olevia puutteita. Esimerkiksi sopimusosituksessa laaditussa osituskirjasta tulee olla osapuolten allekirjoitukset sekä kahden esteettömän todistajan tulee todistaa osituskirja oikeaksi. Jos todistajat puuttuvat, on osituskirjassa muotovirhe. Jos toimitettua ositusta halutaan moittia siinä olevan muotovirheen perusteella, kanne on nostettava kuuden kuukauden kuluessa osituksen toimittamisesta. Ositusta voidaan moittia myös sitä rasittavan aineellisen virheen vuoksi. Aineellisella virheellä tarkoitetaan osituksen sisällössä tapahtunutta virhettä, esimerkiksi ositettava omaisuus on arvostettu väärin. Jos ositus on toimitettu sopimusosituksena, on moitekanne nostettava aineellisen virheen perusteella kohtuullisessa ajassa. Sen sijaan, jos ositus on toimitettu toimitusosituksena, on moitekanne nostettava kuuden kuukauden kuluessa. Ositus tulee lainvoimaiseksi, jos toimitetusta osituksesta ei nosteta moitekannetta säädetyssä ajassa tai osapuolet hyväksyvät virheellisen osituksen heitä itseään sitovaksi.
Yhteenveto
- Avioliiton päättyessä osituksessa määritellään puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus, lasketaan se yhteen ja jaetaan puoliksi molemmille.
- Avioliittolain pääsäännön mukaan kaikki puolisoilla oleva omaisuus on avio-oikeuteen kuuluvaa, mikäli aviopari ei ole tehnyt avioehtosopimusta tai avio-oikeutta tiettyyn omaisuuteen ei ole poissuljettu lahjakirjalla tai testamentilla, muta jos omaisuus hakutaan tosittaa, täytyy siihen olla niin sanottu ositusperuste.
- Kumpi tahansa puolisoista voi vaatia osituksen toimittamista avioeron vireilletulon jälkeen, jossa määritellään avio-oikeuden piiriin kuuluva omaisuus.
- Mikäli avioliitto päättyy puolison kuoleman vuoksi, osituksen osapuolia ovat leski ja ensiksi kuolleen puolison kuolinpesän osakkaat, eli perilliset ja mahdolliset testamentin saajat, jolloin omaisuuden ositusta voivat vaatia leski tai kuka tahansa kuolinpesän osakkaista.
- Ositus voidaan kaikissa tapauksissa toimittaajoko yhteisymmärryksessä sopimusosituksena tai tuomioistuimen määräämän pesänjakajan toimittamana toimitusosituksena.
- Avioehtosopimuksella voidaan poiketa avioliittolain pääsäännöstä eli omaisuuden jakamisesta tasan puolisoiden kesken avioliiton päättyessä.
- Sekä avioeron jälkeen tehtyä ositusta että puolison kuoleman jälkeen tehtyä ositusta voidaan sovitella, mutta ei riitauttaa.
Summary in English
- In the divisio of property upon the termination of a marriage, the assets subject to the spouses' marital rights are determined, totaled, and divided equally between them.
- According to the main principle of marital law, all property owned by the spouses is considered part of the marital estate unless a prenuptial agreement has been made or the right to specific property has been excluded by a deed of gift or will. However, if the property is to be divided, there must be a basis for division.
- Either spouse can demand the division of property after the initiation of divorce proceedings, in which the property subject to marital rights is determined.
- If the marriage ends due to the death of a spouse, the parties to the division are the surviving spouse and the heirs and possible beneficiaries of the deceased spouse's estate. In this case, the division of property can be claimed by the surviving spouse or any of the estate's heirs.
- In all cases, the division of property can be conducted either by agreement as a settlement division or by a court-appointed estate administrator as a judicial division.
- Prenuptial agreement can deviate from the main principle of marriage law, which is the equal division of property between spouses upon the termination of marriage.
- Both post-divorce division of property and post-death division of property can be settled through negotiation, but not contested.
Aiheesta muualla
- Avio-oikeuden alainen omaisuus (Minilex)
- Suomen avioliittolaki (finlex)
- Onko kaikki omaisuus avioliitossa yhteistä? (laki24)
Kysymyksiä ja vastauksia
1. Mitä tarkoitetaan osituksen esisopimuksella?
Aviopuolisot voivat laatia keskenään heitä sitovan sopimuksen mahdollisen avioeron varalta. Tätä sopimusta kutsutaan osituksen esisopimukseksi. Osituksen esisopimukseen sovelletaan sopimusoikeuden sääntöjä ja periaatteita, eikä siitä ole säännöksiä avioliittolaissa toisinkuin avioehtosopimuksesta. Puolisoiden solmimalla osituksen esisopimuksella on vaikutusta avioliiton päätyttyä toimitettavaan ositukseen ainoastaan silloin, kun avioliitto päättyy avioeroon. Solmittu osituksen esisopimus nimittäin raukeaa, mikäli avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan eikä sopimus sido leskeä tai kuolinpesää.
Osituksen esisopimuksen sisällölle ei ole asetettu rajoituksia, mutta tavallisimmin sisältö liittyy osituksen lopputuloksen sääntelyyn. Esimerkiksi osituksen esisopimuksessa voi olla määräyksiä tasingon määrästä tai laadusta tai siitä, että osituksessa molemmat osapuolet pitävät oman omaisuutensa. Osituksen esisopimus on mahdollista laatia koska tahansa avioliiton aikana eikä sopimukselle ole asetettu erityisiä muotomääräyksiä. Vaikka puolisot olisivat solmineet osituksen esisopimuksen avioliiton aikana, on puolisoiden silti toimitettava omaisuuden ositus, joka täyttää lain muotomääräykset. Solmittu osituksen esisopimus ei vielä sellaisenaan korvaa avioliiton päättyessä toimitettavaa ositusta.
» Suomen suurin lakipalvelu auttaa - Soita 0600 12 450 »
Vinkit
-Ositusta on mahdollista sovitella, jos sen tulos johtaa kohtuuttomuuteen tai siihen, että toinen puoliso saa perusteetonta taloudellista etua.
Varoitukset
-Jos puoliso on aiheettomasti vähentänyt tai hukannut avio-oikeuden alaista omaisuuttaan toisen puolison vahingoksi, otetaan kyseinne omaisuus puolison avio-oikeuden alaista säästöä laskettaessa huomioon siten kuin se olisi edelleen tallella.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa