Pyydä tarjous lakipalvelusta
Jätä sitomaton tarjouspyyntö juristeille
Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.
Tai soita maksutta ja luottamuksellisesti Minilex-juristiverkoston asiakaspalveluun:
+358 400 4111 43
klo 8 - 19 • la–su 10 - 17
Tarvitsetko nopean vastauksen lakikysymykseesi?
Soita lakipuhelimeen: 0600 12 450
klo 8 - 23 • la–su 9 - 23

778 vastausta
Sopimusoikeuden pääsääntö on sopimusten sitovuus, eli tehtyä sopimusta tulee noudattaa. Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetussa laissa majoitusliikkeiden toiminta on rajattu lain soveltamisalan ulkopuolelle. Antamiesi tietojen mukaan kyse ei kuitenkaan ole majoitusliiketoiminnasta, joten laki soveltuu tapauksessa olevaan vapaa-ajan asuntoon.
Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain mukaan vuokrasopimus on määräaikainen tai voimassa toistaiseksi. Toisin sanoen laki ei tunnista määräaikaisen sopimuksen ja toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen yhdistelmää.
Antamiesi tietojen mukaan vuokrasopimuksessa on sovittu yhtäältä siitä, että sopimus on määräaikainen ja vuokrasuhde päättyy 1.5.2020. Määräaikainen vuokrasopimus voidaan irtisanoa vain, jos tuomioistuin oikeuttaa irtisanomiseen laissa mainitulla erityisellä perusteella.
Toisaalta on sovittu, että vuokrasuhde jatkuu määräajan päätyttyä toistaiseksi voimassa olevana. Toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta koskevat lainmukaiset irtisanomisajat. Vuokranantajan irtisanoessa vuokrasopimuksen irtisanomisaika on kolme kuukautta, jos huoneiston vuokrasuhde on kestänyt enintään vuoden. Vuokranantajan irtisanoessa vuokrasopimuksen on vuokralaiselle annettava kirjallinen irtisanomisilmoitus, jossa mainitaan vuokrasuhteen päättymisajankohta ja irtisanomisen peruste.
Sopimus, joka alkaa määräaikaisena ja jatkuu sen jälkeen toistaiseksi voimassa olevana, on hyvän vuokratavan vastainen. Irtisanomistilanteissa tällaiseen sopimukseen liittyy usein epäselvyyksiä ja tulkintaongelmia. Sopimusoikeudellisen epäselvyyssäännön mukaan epäselvää sopimusehtoa on tulkittava sen laatijan – eli vuokranantajan – vahingoksi. Näin ollen kyseistä sopimuksen ehtoa tulkittaisiin todennäköisesti vuokralaisen näkökulmasta edulliselta kannalta.