Asianomistajarikoksella tarkoitetaan sitä, että asianomistajalla on aloiteoikeus syytteen nostamisen suhteen. Asianomistajarikoksista syyttäjä saa siis nostaa syytteen ainoastaan silloin, kun asianomistaja on ilmoittanut rikoksen syytteeseen pantavaksi. Toisin sanoen asianomistajan syyttämispyyntö ja rangaistusvaatimus ovat edellytyksiä sille, että rikos tutkitaan tuomioistuimessa. Syyttämispyynnön voi tehdä esimerkiksi rikosilmoituksen yhteydessä poliisille. Edellytyksenä on myös, että asianomistaja vaatii tekijälle rangaistusta rikoksen johdosta.
Asianomistaja on se henkilö, jonka oikeudellisesti suojattua etua rikos välittömästi loukkaa tai vaarantaa. Esimerkiksi vammantuottamuksen asianomistaja on henkilö, joka on loukkaantunut rikoksen johdosta. Aina ei kuitenkaan ole selvää, ketä on pidettävä rikoksen asianomistajana.
Toisaalta asianomistaja voi myös peruuttaa syyttämispyyntönsä, jolloin syyttäjä ei saa nostaa syytettä rikoksesta. Jos asianomistaja peruuttaa syyttämispyyntönsä, ei hän enää voi esittää syyttämispyyntöä uudelleen samasta rikoksesta. Peruuttaminen on lopullinen: syytteen peruuttamista ei voi peruuttaa. Virallisen syytteen alaisista rikoksista taas syyttäjä voi nostaa syytteen oma-aloitteisesti ja ilman asianomistajan myötävaikutusta silloin, kun syytekynnys ylittyy, vaikka asianomistaja ei olisikaan ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi tai vaatinut tekijälle rangaistusta.
Asianomistajarikokset ovat yleensä vähäisiä ja lieviä, sakolla rangaistavia tekoja, joihin ei liity julkista intressiä. Asianomistajarikoksia ovat esimerkiksi vahingonteko, vammantuottamus, näpistys ja lievä pahoinpitely. Lisäksi rikoksen julkiseksi tuleminen saattaa aiheuttaa haittaa asianomistajalle ja myös asianomistajan omaa suhtautumista tekoon on painotettu. Syytteen nostaminen ja oikeuskäsittely saattaisi olla asianomistajan kannalta siinä määrin vaivalloista ja kiusallistakin, että myös vakavampi rikos on siitä syystä tehty asianomistajarikokseksi. Tämän vuoksi osa seksuaalirikoksista, kuten seksuaalinen ahdistelu, on asianomistajarikos, jos rikoksen uhri on täysi-ikäinen.
Asianomistajarikos etenee pääsääntöisesti rikosprosessiin vain, jos asianomistaja eli rikoksen uhri sitä vaatii. Mikäli asianomistaja haluaa asianomistajarikoksen tutkittavaksi ja syytettäväksi, on hänen esitettävä syyttämispyyntö eli vaadittava rikoksentekijälle rangaistusta. Asianomistajarikosten osalta esitutkinta on lopetettava, mikäli asianomistaja peruuttaa rangaistusvaatimuksensa. Tulee huomata, että peruuttaminen on asianomistajan kannalta lopullinen eikä hänellä ole enää peruuttamisen jälkeen oikeutta esittää saman rikoksen osalta uutta tutkimis- tai syyttämispyyntöä.
Asianomistajarikoksiksi on säädetty rikoksia eri perustein, mutta lähtökohtaisesti merkittävin peruste on rikoksen vähäisyys. Tämän vuoksi asianomistajarikoksiksi on säädetty lievät rikokset, joissa julkinen intressi on vähäinen. Tällaisia asianomistajarikoksia ovat esimerkiksi lievä pahoinpitely, näpistys, lievä petos sekä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja kunnianloukkaus. Lievä pahoinpitely on kuitenkin virallisen syytteen alainen rikos, jos se kohdistuu alaikäiseen uhriin, tekijälle läheiseen henkilöön tai henkilöön, joka suorittaa työtehtäviään.
Lisäksi asianomistajarikoksiksi on säädetty rikoksia, joiden seuraamuksia on katsottu mahdolliseksi käsitellä ennemmin tuomioistuinkäsittelyn ulkopuolella. Tällainen tuomioistuinkäsittelyn ulkopuolinen ratkaisukeino on sovittelu. Sovittelussa voidaan käsitellä sellaisia rikoksia, jotka ottaen huomioon rikoksen laatu ja tekotapa, rikoksesta epäillyn ja asianomistajan keskinäinen suhde sekä muut rikokseen liittyvät seikat voidaan katsoa soveltuvan soviteltavaksi. Laissa ei siis ole nimenomaisesti suljettu sovittelun ulkopuolelle mitään rikosnimikettä tai -tyyppiä. Näin ollen sovittelussa voidaan käsitellä sekä asianomistajarikoksia että virallisen syytteen alaisia rikoksia.
Huomaathan, että lainsäädäntö on saattanut joiltain osin muuttua. Varmista asiasi lakipuhelimesta, soita 0600 12 450.
Minilex
60 vastausta
Soita lakimiehelle - 0600 12 450
Asianomistajarikoksella tarkoitetaan sitä, että asianomistajalla on aloiteoikeus syytteen nostamisen suhteen. Asianomistajarikoksista syyttäjä saa siis nostaa syytteen ainoastaan silloin, kun asianomistaja on ilmoittanut rikoksen syytteeseen pantavaksi. Toisin sanoen asianomistajan syyttämispyyntö ja rangaistusvaatimus ovat edellytyksiä sille, että rikos tutkitaan tuomioistuimessa. Syyttämispyynnön voi tehdä esimerkiksi rikosilmoituksen yhteydessä poliisille. Edellytyksenä on myös, että asianomistaja vaatii tekijälle rangaistusta rikoksen johdosta.
Asianomistaja on se henkilö, jonka oikeudellisesti suojattua etua rikos välittömästi loukkaa tai vaarantaa. Esimerkiksi vammantuottamuksen asianomistaja on henkilö, joka on loukkaantunut rikoksen johdosta. Aina ei kuitenkaan ole selvää, ketä on pidettävä rikoksen asianomistajana.
Toisaalta asianomistaja voi myös peruuttaa syyttämispyyntönsä, jolloin syyttäjä ei saa nostaa syytettä rikoksesta. Jos asianomistaja peruuttaa syyttämispyyntönsä, ei hän enää voi esittää syyttämispyyntöä uudelleen samasta rikoksesta. Peruuttaminen on lopullinen: syytteen peruuttamista ei voi peruuttaa. Virallisen syytteen alaisista rikoksista taas syyttäjä voi nostaa syytteen oma-aloitteisesti ja ilman asianomistajan myötävaikutusta silloin, kun syytekynnys ylittyy, vaikka asianomistaja ei olisikaan ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi tai vaatinut tekijälle rangaistusta.
Asianomistajarikokset ovat yleensä vähäisiä ja lieviä, sakolla rangaistavia tekoja, joihin ei liity julkista intressiä. Asianomistajarikoksia ovat esimerkiksi vahingonteko, vammantuottamus, näpistys ja lievä pahoinpitely. Lisäksi rikoksen julkiseksi tuleminen saattaa aiheuttaa haittaa asianomistajalle ja myös asianomistajan omaa suhtautumista tekoon on painotettu. Syytteen nostaminen ja oikeuskäsittely saattaisi olla asianomistajan kannalta siinä määrin vaivalloista ja kiusallistakin, että myös vakavampi rikos on siitä syystä tehty asianomistajarikokseksi. Tämän vuoksi osa seksuaalirikoksista, kuten seksuaalinen ahdistelu, on asianomistajarikos, jos rikoksen uhri on täysi-ikäinen.
Asianomistajarikos etenee pääsääntöisesti rikosprosessiin vain, jos asianomistaja eli rikoksen uhri sitä vaatii. Mikäli asianomistaja haluaa asianomistajarikoksen tutkittavaksi ja syytettäväksi, on hänen esitettävä syyttämispyyntö eli vaadittava rikoksentekijälle rangaistusta. Asianomistajarikosten osalta esitutkinta on lopetettava, mikäli asianomistaja peruuttaa rangaistusvaatimuksensa. Tulee huomata, että peruuttaminen on asianomistajan kannalta lopullinen eikä hänellä ole enää peruuttamisen jälkeen oikeutta esittää saman rikoksen osalta uutta tutkimis- tai syyttämispyyntöä.
Asianomistajarikoksiksi on säädetty rikoksia eri perustein, mutta lähtökohtaisesti merkittävin peruste on rikoksen vähäisyys. Tämän vuoksi asianomistajarikoksiksi on säädetty lievät rikokset, joissa julkinen intressi on vähäinen. Tällaisia asianomistajarikoksia ovat esimerkiksi lievä pahoinpitely, näpistys, lievä petos sekä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja kunnianloukkaus. Lievä pahoinpitely on kuitenkin virallisen syytteen alainen rikos, jos se kohdistuu alaikäiseen uhriin, tekijälle läheiseen henkilöön tai henkilöön, joka suorittaa työtehtäviään.
Lisäksi asianomistajarikoksiksi on säädetty rikoksia, joiden seuraamuksia on katsottu mahdolliseksi käsitellä ennemmin tuomioistuinkäsittelyn ulkopuolella. Tällainen tuomioistuinkäsittelyn ulkopuolinen ratkaisukeino on sovittelu. Sovittelussa voidaan käsitellä sellaisia rikoksia, jotka ottaen huomioon rikoksen laatu ja tekotapa, rikoksesta epäillyn ja asianomistajan keskinäinen suhde sekä muut rikokseen liittyvät seikat voidaan katsoa soveltuvan soviteltavaksi. Laissa ei siis ole nimenomaisesti suljettu sovittelun ulkopuolelle mitään rikosnimikettä tai -tyyppiä. Näin ollen sovittelussa voidaan käsitellä sekä asianomistajarikoksia että virallisen syytteen alaisia rikoksia.
Huomaathan, että lainsäädäntö on saattanut joiltain osin muuttua.
Varmista asiasi lakipuhelimesta, soita
0600 12 450.