Minilex - Lakipuhelin

Kuolinpesä ja avoliitto

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Avopuolison tilanne on oikeudellisesti heikko myös silloin, kun hänen puolisonsa on kuollut. Avoliitolla tarkoitetaan tässä artikkelissa sitä, että kaksi aikuista ihmistä asuu yhdessä avioliittoa muistuttavalla tavalla, mutta he eivät ole naimisissa, sisaruksia tai iältään liian kaukana toisistaan. Avoliitto on Suomen oikeudessa varsin vähän säännelty oikeussuhde, sillä siitä on sääntelyä vain laissa avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (avoliittolaki) ja lisäksi muutama pykälä perintökaaressa koskee avoliittoja. Suomen jäämistöoikeus – eli kaikki normit, jotka sääntelevät perimistä ja muita kuoleman oikeudellisia seuraamuksia – perustuu edelleen vanhalle olettamalle, että kaikki vakavasti ja pitkäaikaisesti seurustelevat ovat menneet naimisiin ennen toisen puolison kuolemaa.

Kuolleen henkilön avopuoliso ei peri puolisoltansa mitään suoraan lain nojalla, joten hän ei myöskään ole kuolinpesän osakas. Avopuoliso voi kuitenkin periä puolisonsa omaisuutta ja olla näin kuolinpesänkin osakas, jos kuollut on näin testamentissaan määrännyt.

Avoleskeltä puuttuvat sekä perintöoikeus että aviolesken hallintaoikeudet eli

  1. oikeus pitää kuolleen puolison jakamaton jäämistö hallinnassaan ja
  2. oikeus pitää hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto ja siellä oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto.

 

Kun toinen avopuolisoista kuolee, avoliitto luonnollisestikin päättyy, ja tällöin suoritetaan omaisuuden erottelu. Avoliittolain mukaan omaisuuden erottelussa kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa ja mahdolliset yhteisomistussuhteet puretaan. Jos avoleski ja kuolleen avopuolison perilliset eivät pääse yhteisymmärrykseen erottelun toimittamisesta tai sen yksityiskohdista, käräjäoikeus voi jommankumman osapuolen pyynnöstä määrätä pesänjakajan toimittamaan erottelun siten kuin perinnönjako toimitetaan. Tiivistetysti omaisuuden erottelussa varmistetaan se, ettei kuolleen avopuolison kuolinpesään päädy avolesken omaisuutta.

Jos avoliittoon sovelletaan avoliittolakia, avopuolisolla voi olla perintökaaren 8. luvun (Avustuksesta ja hyvityksestä) mukaisesti oikeus saada jäämistöstä avustusta,

  • jos hänen toimeentulonsa perittävän kuoleman vuoksi on heikentynyt ja
  • jos avustus on tarpeen hänen toimeentulonsa turvaamiseksi.

Avoliittolain soveltuessa avopuolisolla voi lisäksi olla oikeus kyseisen lain mukaiseen hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.

Perintökaaressa säännelty avustus ja avoliittolaissa säännelty hyvitys ovat ainoita etuuksia, joiden saamiseen kuolleen puolison kuolinpesästä avopuoliso on oikeutettu suoraan lain nojalla.

Avoliittoon sovelletaan avoliittolakia, jos parisuhteen osapuolet asuvat yhteistaloudessa ja

  • jos tämä yhdessä asuminen on kestänyt vähintään viisi vuotta tai
  • jos heillä on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa ollut lapsi ja
  • jos kumpikaan osapuoli ei ole avioliitossa.

On huomattava, että avoliittolain kannalta on samantekevää, ovatko avopuolisot eri sukupuolta vai samaa sukupuolta.

Perintökaaren mukaan perittävän avopuoliso voi saada kuolinpesästä avustuksena rahaa, muuta omaisuutta tai käyttöoikeuden omaisuuteen sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi. Avustuksen saamisen edellytykset mainittiin jo edellä. Avustuksen myöntämistä ja määrää koskevassa kohtuusharkinnassa otetaan huomioon

  1. avopuolison mahdollisuudet turvata toimeentulonsa varallisuudellaan ja tuloillaan,
  2. avopuolison ikä,
  3. parisuhteen kesto sekä
  4. muut näihin verrattavat seikat.

 

Avustus myönnetään avopuolisolle yhtenä kertakaikkisena määränä. Avoleskellä on oikeus saada avustusta, vaikka kuolleen puolison testamentti määräisi kaikesta testamenttaajan omaisuudesta. Testamentti on siis tehoton siltä osin kuin se loukkaa avolesken oikeutta avustukseen. Myös kuolleen puolison antama lahjanlupaus on tehoton siltä osin kuin se estää avoleskeä saamasta avustusta täysimääräisenä. Jos lupaus lahjasta on jo täytetty perittävän kuollessa, ei lahjansaajan kuitenkaan tarvitse palauttaa lahjaa avolesken avustusoikeuden toteuttamiseksi.

Rintaperillisten (kuolleen puolison lapset, lapsenlapset jne.) oikeus lakiosaan on vahvempi kuin avopuolison oikeus avustukseen: jos kuolinpesän rahat eivät riitä näiden molempien erien täysimääräiseen maksamiseen, rintaperillisten lakiosat maksetaan ensin kokonaisuudessaan, ja vasta sitten avoleski saa avustuksekseen sen, mitä kuolinpesästä vielä riittää jaettavaksi. Avolesken oikeus avustukseen voi mennä rintaperillisten lakiosan edelle vain erityisen painavin syin.

Kuolleen henkilön avopuolison on vaadittava avustusta viimeistään perinnönjaossa tai avopuolisoiden omaisuuden erottelussa, jos perinnönjakoa ei toimiteta.

Avoliittolain mukaisen hyvityksen saamiseksi vaadittua panostusta yhteistalouden hyväksi on

  1. työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi,
  2. varojen käyttö yhteiseen talouteen,
  3. varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen, tai
  4. muu näihin verrattava toiminta.

Pelkkä kotitöiden tekeminen ei ole riittävä panostus, mutta hyvitykseen saattaa olla oikeus esimerkiksi silloin, kun eloonjäänyt avopuoliso on hoitanut parin yhteisiä lapsia ja kotia sitä varten, että kuollut avopuoliso on voinut käydä töissä ja kerryttää varallisuutta. Eloonjääneen avopuolison on kyettävä todistamaan panostuksensa yhteisen talouden hyväksi, mikä onnistuu parhaiten, jos avoleski pystyy esittämään tästä kertovan avopuolisoiden välisen kirjallisen sopimuksen tai vaikka tilitiedot tai kuitit, joista maksut ilmenevät. Avoleskellä ei ole oikeutta hyvitykseen, jos yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.

Avolesken ja kuolleen avopuolison perillisten kannattaa sopia hyvityksestä sovinnollisesti. Jos sovintoon ei kuitenkaan päästä, voi avoleski vaatia hyvitystä

  1. omaisuuden erottelua varten määrätyltä pesänjakajalta, tai
  2. käräjäoikeudelta, jos pesänjakajan määräämistä ei ole haettu (tämä vaihtoehto edellyttää kanteen nostamista).

Avolesken pitää vaatia hyvitystä kanteella viimeistään kuusi kuukautta erottelun toimittamisen jälkeen, tai muuten hänen oikeutensa hyvitykseen raukeaa. Suositeltavaa on nostaa kysymys hyvityksestä esiin jo omaisuuden erottelussa tai sitä ennen. Jos omaisuuden erottelua ei jostain syystä suoriteta, avolesken oikeus hyvitykseen raukeaa kolmen vuoden kuluttua avopuolison kuolemasta, jollei hyvitystä koskevaa kannetta ole nostettu tai pesänjakajan määräämistä ole haettu tässä ajassa.

Lue lisää oikeudellisia artikkeleita Minilex.fi-sivustolta. Jos Sinulla on mielessä vaikea tai yksityiskohtainen kysymys lakiasioihin liittyen, ota yhteyttä lakimiehiimme. He auttavat sinua.

- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 6 - 24 -


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät artikkelit


 

Selaa lakitietoa