Minilex - Lakipuhelin

Kuolinpesän varojen jakaminen


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

Perintökaaren 23. luku (Perinnönjaosta) sääntelee kuolinpesän varojen jakamista. Kuolinpesä on vainajan perillisten yhteishallintotila, jonka viimekätisenä tavoitteena on pesään kuuluvien varojen jakaminen perillisille (kun vainajalta jääneet velat on ensin varoista maksettu) tai, vaihtoehtoisesti, vainajan maksamattomien velkojen maksaminen niin suuressa määrin kuin mahdollista (jos pesän varat eivät riitä kaikkien velkojen täysimääräiseen maksamiseen). Kuolinpesän hallinnon tehtäviin kuuluu

  1. pesän selvittäminen (eli tiedon hankkiminen kaikista kuolinpesään kuuluvista varoista ja veloista),
  2. pesän selvittämisessä ilmenneiden pesän velkojen maksaminen ja
  3. jos pesässä on varoja jäljellä tässä vaiheessa, niiden jakaminen kuolinpesän osakkaille.

Kuolinpesän varojen jakaminen on kiellettyä, jos pesällä on vielä maksamattomia velkoja. Mikäli pesän hallinto on asettanut kaikkien jäljellä olevien velkojen maksamiseen riittävät varat erityiseen hoitoon (esimerkiksi siksi, että kyseiset velanmaksuerät eivät ole vielä erääntyneet maksettavaksi), perinnönjako voidaan suorittaa maksamattomista veloista huolimatta.

Jos vainaja oli kuollessaan naimisissa, avopuolisoiden omaisuuden ositus toimitetaan aina ennen perinnönjakoa. Ositusta ei luonnollisestikaan tarvitse toimittaa, jos aviopuolisoilla oli avio-oikeuden kaikissa tilanteissa poissulkeva avioehtosopimus. Tällöin täytyy ennen perinnönjakoa kuitenkin toimittaa omaisuuden erottelu, jottei elossa olevan puolison omaisuutta jaettaisi.

Jos kuolinpesä on määrätty käräjäoikeuden päätöksellä pesänselvittäjän selvitettäväksi ja jaettavaksi, perinnön jakamiseen ei voida ryhtyä ennen kuin pesänselvittäjä on ilmoittanut pesän selvittämisen päättyneen. Sama sääntö pätee myös silloin, kun pesää hoitaa testamentin toimeenpanija.

Kuolinpesän varat voidaan jakaa osakkaiden haluamalla tavalla, jos pesän osakkaat pääsevät tällaisen jaon sisällöstä yksimielisyyteen. Tällaista sopuisaa jakoa kutsutaan sopimusjaoksi tai sovintojaoksi. Sovintojaossa osakkaiden sopimisvapaus on todella laaja: he saavat sopia jaosta jopa tasajaon periaatteesta poikkeavasti. Osakkaiden sopimusvapautta saattavat kuitenkin rajoittaa mahdollisten alaikäisten perillisten (tai muiden vajaavaltaisten osakkaiden) tai osakkaiden ulosmittausvelkojien etujen huomioon ottaminen. Vajaavaltaisten osakkaiden etuja pitää olla valvomassa edunvalvoja. Lisäksi sopimusjaosta täytyy aina laatia määrämuotoinen jakokirja.

Jos kuolinpesän osakkaat eivät saavuta yhteisymmärrystä kuolinpesässä jäljellä olevien varojen jakamisesta, jaon suorittaa käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja (joka on yleensä sama henkilö kuin pesänselvittäjä). Tällaista perinnönjakoa kutsutaan toimitusjaoksi. Toimitusjaon menettely on tarkoin säännelty perintökaaressa: pesänjakajan tulee

  1. määrätä jakotilaisuuden aika ja paikka täsmällisesti,
  2. kutsuttava kaikki osakkaat tähän tilaisuuteen,
  3. pyrittävä sovinnollisen jakopäätöksen saavuttamiseen ja
  4. laatia jaosta määrämuotoinen jakokirja.

Pesänjakajan suorittaman jaon toimittamista voi hakea

  1. kuka tahansa kuolinpesän osakkaista (yksinkin),
  2. pesän osakkaan ulosmittausvelkoja tai
  3. pesäosuuden luovutuksensaaja.
  4. Toimitusjako on myös lähtökohtainen vaihtoehto silloin, kun jonkun osakkaan osuus pesästä on ulosmitattu.

Se, millä perusteella kukin kuolinpesän osakas mitäkin omaisuutta pesää jaettaessa saa, määräytyy laillisen perimysjärjestyksen ja/tai testamentin perusteella. Pääsääntönä on tällöin tasajaon periaate: kaikille samassa perillisryhmässä oleville perillisille kuuluu yhtä suuri osa perinnöstä. Lähtökohtaisesti jokaiselle osakkaalle tulisi jakaa osansa kaikenlaisesta pesään kuuluvasta omaisuudesta. Esimerkiksi, jos pesään kuuluu tilirahaa, metsää ja tavaroita, täytyy kunkin perillisen perintöosuuteen myöskin kuulua osa rahoista, osa metsäalasta ja osa tavaroista.

Jotkin omaisuustyypit, kuten kotina käytetyt asunnot, eivät ole kovin helposti osiin jaettavissa. Tällainen omaisuus tulisi lähtökohtaisesti osoittaa kokonaisuudessaan yhdelle osakkaalle, ja muiden osakkaiden osuuksia kompensoidaan tällöin suuremmalla osuudella muunlaista omaisuutta. Jos muuta omaisuutta ei kuitenkaan riitä tällaiseen hyvin arvokkaan perintöobjektin kompensoimiseen, pääosan kuolinpesän arvosta muodostava omaisuus (kuten asunto) on myytävä ja siitä saatu myyntivoitto jaettava perillisten kesken.

Perinnön jakamisessa

  1. määritetään ensin kunkin perillisen suhteellinen jako-osuus (esim. ¼),
  2. sitten lasketaan kunkin perillisen arvomääräinen jako-osuus kuolinpesän varojen määrän ja suhteellisen arvo-osuuden avulla (esim. ¼ suhteellinen arvo-osuus x 1000000 euron jäämistö= 250000 euron arvomääräinen jako-osuus), sekä
  3. lopuksi suoritetaan todellinen jako, jossa kukin perillinen saa kuolinpesästä varoja arvomääräistä jako-osuuttaan vastaavan määrän (yksi perillinen voi esimerkiksi saada 100000 euroa tilirahaa, 149000 euron arvosta metsäomistuksia ja 1000 euron arvosta tavaroita, yhteensä 250000 arvosta omaisuutta).

Jaettavien varojen arvot määritetään niiden jakohetken käyvän markkinahinnan mukaisesti.

Jos tiedonjanosi heräsi, Minilex.fi-sivustolta voit löytää lisää oikeudellista tietoa esimerkiksi siitä, minkälainen jakokirjan tulee lain mukaan olla. Jos Sinulla on mielessä vaikea tai yksityiskohtainen kysymys lakiasioihin liittyen, ota yhteyttä lakimiehiimme, jotka auttavat Sinua mielellään.

Soittamalla lakipuhelimeen saatat säästää helposti jopa tuhansia euroja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

 

Selaa lakitietoa

 

» Lakipalvelut jopa 40 % edullisemmin - nopeasti ja luotettavasti »