Ulosottokaaressa säädetään ulosoton enimmäiskestosta eli ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuuden määräajasta. Ulosottoperuste (esimerkiksi tuomioistuimen tuomio), jossa luonnolliselle henkilölle on asetettu maksuvelvoite, on täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan.
Määräaika on kuitenkin 20 vuotta, jos ulosottoperusteessa tarkoitettu velkoja on luonnollinen henkilö tai jos korvaussaatava perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen, valvontarangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun. Ulosottoperusteen määräaika lasketaan siitä, kun yksipuolinen tuomio taikka lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu lopullinen ulosottoperuste on annettu.
Selvitä asiasi heti
Lakiasiat kannattaa aina selvittää heti, ainakin itselle. Lakipuhelimen juristit selventävät oikeutesi ja velvollisuutesi sekä antavat neuvoja kuinka sinun tulisi asiassasi toimia. Näin toimimalla estät ennakolta ongelmien ja riitojen syntymisen tai niiden pahentumisen.
Kun ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika kuluu umpeen, velkojan saatavaa ei voida enää periä ja saatava vanhenee lopullisesti. Ulosottoperusteen määräajan kulumista ei voida katkaista. Jos kuitenkin ennen määräajan umpeutumista on saatavan perimiseksi toimitettu ulosmittaus, määräajan umpeen kuluminen ei estä maksun saamista ulosmitatuista varoista. Muussa tapauksessa velkojan saatava vanhenee määräajan päättyessä, eikä velkaa voida enää periä millään muullakaan tavalla, kuten esimerkiksi perintätoimiston toimesta.
Velkoja voi kuitenkin nostaa tuomioistuimessa kanteen velallista vastaan ja vaatia ulosottoperusteen määräajan jatkamista. Tuomioistuin voi määrätä määräajan jatkumaan kymmenen vuotta, jos velallinen on olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia siten, että hän on esimerkiksi kätkenyt tai lahjoittanut omaisuuttaan, lisännyt perusteettomasti velkojensa määrää, salannut tietoja tai antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taloudellisesta asemastaan taikka muilla vastaavilla tavoilla järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi. Ulosottoperusteen määräaikaa ei kuitenkaan saa jatkaa, jos sitä voidaan pitää velallisen kannalta kohtuuttomana.