Minilex - Lakipuhelin

Potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittaminen

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Potilaalla on terveyden- tai sairaanhoidon palveluita käyttäessään tiettyjä oikeuksia, jotka hänelle on turvattu potilaslaissa. Eräs näistä oikeuksista on itsemääräämisoikeus, joka turvaa yksilön koskemattomuutta ja vapautta. Poikkeuksellisesti potilaan itsemääräämisoikeutta voidaan kuitenkin rajoittaa tietyissä laissa erikseen säädetyissä tilanteissa.

 

Potilaan itsemääräämisoikeus

Potilaan itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan potilaan oikeutta päättää itse henkilökohtaiseen koskemattomuuteensa puuttumisesta. Lähtökohta on, että hoitotoimenpiteiden tai tutkimusten suorittaminen edellyttää potilaan suostumusta ja potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Potilaalla on siten yleensä oikeus kieltäytyä lääketieteellisistä toimenpiteistä. Jos potilas kieltäytyy tietystä lääketieteellisestä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Pääsääntöisesti hoitoa ei saada aloittaa vastoin potilaan tahtoa, vaikka hoitoa voitaisiin pitää potilaan terveydentilan kannalta perusteltuna. Potilaan kieltäytyminen ei edellytä tuekseen rationaalisia perusteluja, kunhan potilas vain on siinä mielessä kompetentti, että hän kykenee sääntelemään toimintaansa ja ymmärtää valintojensa merkityksen.

Vaikka potilas ei olisi edellä kuvatulla tavalla kykenevä päättämään omasta hoidostaan, pyritään hoidossa silti noudattamaan potilaan tahtoa. Jos täysi-ikäinen potilas ei mielenterveyden häiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan, kuullaan ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä potilaan laillista edustajaa, läheistä tai muuta lähiomaista. Näiden henkilöiden kuulemisen tarkoituksena on antaa selvitystä siitä, miten potilas itse tilanteessa toivoisi meneteltävän. Tärkeisiin hoitopäätöksiin tulee lisäksi saada laillisen edustajan, läheisen tai muun lähiomaisen suostumus, kun potilas ei itse kykene suostumusta antamaan. Tällöinkin tulee huomioida potilaan aiemmin mahdollisesti ilmaisema tahto.

Myös alaikäistä potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, jos hän pystyy itse päättämään hoidostaan. Tällöin huomioidaan alaikäisen potilaan ikä ja kehitystaso, sillä alaikäisen potilaan täytyy itsemääräämisoikeuttaan käyttääkseen olla kykenevä ymmärtämään päätöksensä seuraukset. Arvioon vaikuttaa myös se, miten suuresta potilaan koskemattomuuteen puuttumisesta on kyse. Lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö ratkaisee tapauskohtaisesti, onko alaikäistä pidettävä riittävän kypsänä käyttämään itsemääräämisoikeuttaan.

 

Tahdosta riippumaton hoito

Vaikka terveyden- ja sairaanhoidossa lähtökohtana on potilaan hoitaminen yhteisymmärryksessä tämän kanssa, voidaan potilaan itsemääräämisoikeutta rajoittaa lailla. Tällöin puhutaan tahdosta riippumattomasta hoidosta. Itsemääräämisoikeuden rajoittamisen taustalla on laissa säädetyissä erityistilanteissa sekä toisten henkilöiden etujen että yksilön oman edun turvaaminen. Kyse voi olla siitä, että itsemääräämisoikeuttaan käyttämällä henkilö saattaisi vahingoittaa itseään tai muita.

Tahdosta riippumattomasta hoidosta on säädetty mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa, tartuntatautilaissa ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa. Näitä lakeja tulee noudattaa, kun potilaalle annetaan tahdosta riippumatonta hoitoa. Millä tahansa tavalla ja missä tilanteessa tahansa potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittaminen ei siis ole sallittua, vaan rajoittamisen täytyy perustua lakiin ja sen tulee tapahtua lain mukaisesti.

Ensi sijassa potilasta tulee edellä lueteltujen lakienkin tarkoittamissa tilanteissa pyrkiä hoitamaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Itsemääräämisoikeuden rajoittamisen pitäisi olla vasta viimesijainen keino. Jos tilannetta ei muuten saada ratkaistua ja henkilön itsemääräämisoikeutta joudutaan rajoittamaan, on noudatettava vähimmän rajoittamisen periaatetta. Itsemääräämisoikeutta ei tämän periaatteen mukaan tule rajoittaa enempää kuin potilaan hoitaminen, potilaan ja muiden henkilöiden turvallisuus tai muun säädetyn edun turvaaminen välttämättä vaatii. Itsemääräämisoikeuden rajoittaminen tulee suorittaa mahdollisimman turvallisesti ja potilaan ihmisarvoa kunnioittaen.

Tahdosta riippumattomassa hoidossa on myös jonkin verran sijaa potilaan itsemääräämisoikeudelle. Esimerkiksi mielenterveyslain mukaisessa tahdosta riippumattomassa hoidossa on ennen hoitoon määräämistä selvitettävä tarkkailuun otetun oma mielipide. Myös päihdehuollossa asianosaista on kuultava ennen hoitoon määräämistä. Potilaalle on annettava mahdollisuus pyytää arvio tahdosta riippumattoman hoidon tarpeesta itse valitsemaltaan lääkäriltä ennen kuin hoidon jatkamisesta tehdään päätös. Potilaan itsemääräämisoikeus pyritään siis sovittamaan yhteen tarpeellisten tai välttämättömien hoitotoimenpiteiden kanssa.

 

Tilanteet, joissa potilaan itsemääräämisoikeutta voidaan rajoittaa

Potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittaminen voi tulla kyseeseen psykiatrisen hoidon aikana. Tästä säädetään mielenterveyslaissa. Potilaan määräämiselle tahdosta riippumattomaan hoitoon on asetettu laissa edellytykset, joiden puitteissa hoidon tarve arvioidaan. Henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon vain, jos hänen todetaan olevan mielisairas. Lisäksi edellytetään, että potilas on mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa ja mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä. Myös alaikäinen potilas voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon. 

Tartuntatautien leviämisen vaara voi myös edellyttää potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittamista. Tällaiset tilanteet on huomioitu tartuntatautilaissa. Potilas voidaan esimerkiksi määrätä karanteeniin tai eristykseen, jos taudin leviämisen vaara on ilmeinen eikä sitä voida estää muutoin. Yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastuneelle voidaan eristämispaikassa antaa taudin leviämisen ehkäisemiseksi välttämätön hoito hänen tahdostaan riippumatta, mutta muutoin potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon päihdehuoltolain mukaan päihdehuollossa, jos vapaaehtoiset palvelut ovat riittämättömiä tai ne eivät ole mahdollisia. Tällöin edellytetään myös päihteiden käytöstä johtuvaa terveysvaaraa ja vaaraa väkivaltaisuudesta. Tahdosta riippumatonta päihdehuoltoa sovelletaan alaikäiseen henkilöön vain erityisestä syystä.

Kehitysvammaisten erityishuollossa henkilö voidaan määrätä toimintayksikköön, jos hän ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia. Lisäksi edellytetään, että hän todennäköisesti vakavasti vaarantaa omaa tai muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta. Henkilön hoito on ensisijaisesti pyrittävä järjestämään muulla tavalla.

Vinkit

  • Potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittaminen on vasta viimesijainen keino. Pääsääntöisesti potilasta tulee aina hoitaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.
  • Itsemääräämisoikeuden rajoittaminen on mahdollista vain laissa säädetyissä tilanteissa. Tällöinkin tulee noudattaa vähimmän rajoittamisen periaatetta.

- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät artikkelit


 

Selaa lakitietoa