Minilex - Lakipuhelin

Mitä tarkoittaa potilaan itsemääräämisoikeus?

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Itsemääräämisoikeus on lain mukaan terveyden- tai sairaanhoidon palveluita käyttävälle potilaalle kuuluva oikeus. Potilaan itsemääräämisoikeuden ytimenä on potilaan oikeus päättää omasta hoidostaan, samoin kuin oikeus kieltäytyä tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että henkilö saa itse päättää hänen henkilökohtaiseen koskemattomuuteensa puuttumisesta.

 

Potilaan suostumus

Hoidon tai tutkimusten aloittaminen edellyttää pääsääntöisesti potilaan suostumusta. Aina täysi-ikäinenkään potilas ei kuitenkaan voi päättää hoidostaan, vaan itsemääräämisoikeuden käyttämisen edellytyksenä on potilaan riittävä kelpoisuus. Tämä merkitsee potilaan kykyä ymmärtää omia etujaan ja omien päätöstensä seurauksia. Potilaan on myös kyettävä tekemään päätöksensä harkitusti. Jos potilas ei ole tällä tavalla kelpoinen, tärkeisiin hoitopäätöksiin tarvitaan hänen laillisen edustajansa tai läheisensä suostumus. Potilaan edustaja tai läheinen ei kuitenkaan voi päättää hoidosta silloin, kun potilas on itse kykenevä käyttämään itsemääräämisoikeuttaan.

Potilasta ei voida pakottaa antamaan suostumusta, vaan pätevä suostumus on potilaan vapaaehtoisesti antama. Jos potilas ei kiellä tietojen antamista, tulee hänen myös saada riittävästi oikeaa tietoa päätöksensä pohjaksi. Tieto tulee antaa sellaisessa muodossa, että potilas kykenee ymmärtämään sen.

Suostumuksen antamista koskien ei ole säädetty mitään muotomääräyksiä, vaan potilaan suullinenkin suostumus riittää. Käytännössä suullinen suostumus on myös tavanomainen tapa suostumuksen hankkimiseen, ja kirjallisena suostumus pyydetään harvemmin. Kirjallinen suostumus voisi olla perusteltu tapauksessa, jossa voitaisiin ennakoida jälkikäteen ilmenevän epäselvyyttä sen suhteen, onko potilas antanut suostumuksensa.

Suostumus voi tietyissä tilanteissa olla myös hiljainen. Tällöin potilas ei nimenomaisesti ilmaise suostumustaan, mutta se on pääteltävissä hänen käytöksestään. Esimerkiksi oma-aloitteinen terveydenhoidon piiriin hakeutuminen voitaisiin katsoa hiljaiseksi suostumukseksi tutkimusten ja hoitotoimenpiteiden suorittamiseen. Kuitenkin hiljainen suostumus voi olla riittävä vain sellaisten hoitotoimenpiteiden kohdalla, jotka merkitsevät vain vähäistä puuttumista potilaan koskemattomuuteen.

Potilaan nimenomainen suostumus vaaditaan lähtökohtaisesti aina, kun kyse on vähäistä suuremmasta potilaan koskemattomuuteen puuttumisesta. Kun hoitotoimenpiteeseen liittyy selkeitä riskejä tai on olemassa erilaisia hoitovaihtoehtoja, tulisi potilaan nimenomainen suostumus ehdottomasti hankkia.

Potilaan itsemääräämisoikeuteen sisältyy suostumuksen antamisen kääntöpuolena myös oikeus kieltäytyä hoidosta ja peruuttaa suostumus. Potilas voi siis esimerkiksi päättää keskeyttää hoidon, jonka aloittamiseen hän on suostunut. Potilaan kieltäytyminen ei kuitenkaan merkitse kaikkien hoitotoimenpiteiden päättymistä, vaan potilaan hoitoa tulee mahdollisuuksien mukaan jatkaa yhteisymmärryksessä potilaan kanssa jollain muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Lääkäri voi siis tällöin ehdottaa jotain muuta hoitovaihtoehtoa.

Potilaan itsemääräämisoikeus kattaa myös sen, ettei hänen ole pakko suostua toimimaan ns. opetuspotilaana, kun kyseisessä terveydenhuollon yksikössä koulutetaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä.

Tämän lisäksi potilaan hoito on järjestettävä ja häntä tulee kohdella siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata ja että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan.

 

Alaikäinen potilas

Useimmat potilaan oikeudet koskevat kaikenikäisiä potilaita, mutta itsemääräämisoikeudesta on alaikäisten potilaiden osalta otettu lakiin oma säännöksensä. Ratkaisun taustalla on se, että kovin nuori lapsi ei vielä kykene riittävästi ymmärtämään hoitoon liittyviä näkökohtia ja pysty tekemään harkittua päätöstä asiassa.

Alaikäisen potilaan mielipide on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Tätä arvioidaan paitsi potilaan ikää ja kehitystasoa, mutta myös hoitotoimenpiteen luonnetta vasten. Mitä suuremmasta potilaan koskemattomuuteen puuttumisesta tai mitä vakavammasta sairaudesta on kyse, sitä suurempaa kypsyyttä alaikäiseltä potilaalta vaaditaan.

Alaikäisen potilaan kypsyyden määrittämiseen ei ole olemassa mitään tiettyä ikärajaa, vaan lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön on aina ratkaistava alaikäisen itsemääräämisoikeutta koskeva kysymys tapauskohtaisesti. Käytännössä yleensä on katsottu, että noin 15-vuotias potilas on riittävän kehittynyt päättääkseen itse hoidostaan. Toisaalta jo noin 12-vuotiasta on pidetty siinä määrin kypsänä, että hänen mielipiteensä voidaan huoltajan näkemyksen rinnalla ottaa huomioon.

Itsemääräävä alaikäinen potilas voi määrätä myös vanhempiensa tiedonsaantioikeudesta päättämällä, ettei heille saa antaa hänen terveydentilaansa ja hoitoaan koskevia tietoja. Tällainen alaikäinen potilas voi myös hoitotahdolla kieltää kiireellisen hoidon antamisen.

Jos lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö ei pidä lasta riittävän kypsänä käyttämään itsemääräämisoikeuttaan, hoidetaan lasta yhteisymmärryksessä huoltajan tai muun laillisen edustajan kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa useimmiten sitä, että vanhemmat päättävät hyvin nuoren lapsen hoidosta. Huoltajan tai muun edustajan päätösvalta ei kuitenkaan ole niin laaja, että hän voisi kieltää sellaisen hoidon, joka on tarpeen lapsen henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi. Lapselle annetaan siis hänen terveytensä kannalta kriittistä hoitoa, vaikka vanhemmat tätä vastustaisivat esimerkiksi uskonnollisista syistä.

 

Täysi-ikäinen potilas, joka ei käytä itsemääräämisoikeuttaan

Jos täysi-ikäinen potilas ei ole kelpoinen käyttämään itsemääräämisoikeuttaan mielenterveyden häiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn takia, kuullaan tärkeiden hoitopäätösten kohdalla potilaan laillista edustajaa, lähiomaista tai muuta hänelle läheistä henkilöä. Laillinen edustaja tarkoittaa esimerkiksi potilaan holhoojaa, kun taas lähiomaisia ovat lähinnä potilaan aviopuoliso, vanhemmat, lapset ja sisarukset. Esimerkiksi avopuoliso voi tulla muuna läheisenä henkilönä kuultavaksi.

Näiden henkilöiden kuulemisen tarkoituksena on sen selvittäminen, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Potilaan tahto otetaan siis potilaan hoidon lähtökohdaksi myös tapauksissa, joissa potilas on kykenemätön ilmaisemaan tahtoaan. Potilaan laillinen edustaja tai läheinen voi tällöin antaa selvitystä esimerkiksi potilaan elämätavasta ja -asenteesta.

Kun kyse on tärkeästä hoitopäätöksestä, tarvitaan hoitotoimenpiteen tekemiseen potilaan laillisen edustajan, lähiomaisen tai muun läheisen suostumus. Tällöinkin suostumuksen antajan tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota potilaan aiemmin ilmaisemaan tahtoon tai (jos tällaista tahdonilmaisua ei ole annettu) potilaan henkilökohtaiseen etuun. Potilaan hoidon tulee tapahtua yhteisymmärryksessä hänen edustajansa tai läheisensä kanssa, joka voi myös kieltää hoidon antamisen tai tietyn hoitotoimenpiteen. Tällaisessa tilanteessa potilaan hoitoa tulisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä jatkamaan jollain muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Mitä tahansa hoitoa laillinen edustaja tai läheinen ei kuitenkaan voi evätä potilaalta, sillä potilaalle on annettava hänen henkeään tai terveyttään uhkaavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen hoito. Jos potilas on kuitenkin aikaisemmin vakaasti ja pätevästi ilmaissut hoitoa koskevan tahtonsa, ei potilaalle saa antaa sellaista hoitoa, joka on vastoin hänen tahtoaan.

 

Tahdosta riippumaton hoito

Tietyissä laissa säännellyissä tapauksissa potilasta voidaan hoitaa ilman hänen suostumustaankin. Kun on kyse potilaan tahdosta riippumattomasta hoidosta, noudatetaan mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa, tartuntatautilaissa ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa säädettyä.

Vinkit

  • Potilaana sinulla on oikeus antaa suostumus hoitoon tai kieltäytyä hoidosta. Voit myös peruuttaa suostumuksesi, jos haluat keskeyttää hoidon.
  • Myös alaikäisellä potilaalla voi olla itsemääräämisoikeus. Mitään tiettyä ikärajaa itsemääräämisoikeudelle ei ole, vaan lääkäri ratkaisee asian kussakin yksittäistapauksessa erikseen.
  • Hoitotahdolla potilas voi ohjata tulevaa hoitoaan silloin, kun ei enää kykene itse ilmaisemaan tahtoaan.

- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät artikkelit


 

Selaa lakitietoa