» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2016:2 syyttäjä vaati rangaistusta A:lle ja C:lle kirjanpitorikoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta. A:n toiminimeä ei oltu hyväksytty ennakkoperintärekisteriin, jonka seurauksena B perusti toiminimelleen aputoiminimen, jonka nimissä A pääosin harjoitti toimintaa. C oli hoitanut kirjanpitoa. Syyttäjän mukaan A ja C molemmat olivat merkinneet kirjanpitoon harhaanjohtavia ja vääriä tietoja. B:tä syytettiin avunannosta kirjanpitorikokseen ja törkeään kirjanpitorikokseen, koska hän oli toimillaan auttanut A:ta rikoksen tekemisessä. Hän nimittäin oli kirjannut oman toiminimensä kirjanpitoon ostoja ja maksanut A:lle työkorvausta. Nämä korvaukset oli merkitty kahden elinkeinoharjoittajan välisinä aliurakointiasioina ja tällä tavoin oli laiminlyöty palkkaan liittyvää ennakonperintävelvollisuutta. Käräjäoikeus luki A:n, B:n ja C:n syyksi mainitut rikokset. Hovioikeus ei muuttanut tuomiota.
Jokainen tuomittu haki valituslupaa ja sen he saivat. Heidän perusteena oli se, ettei A:n toiminimen kirjanpito ollut virheellinen tai harhaanjohtava. Kirjanpidon keskeinen periaate on se, että vain kirjanpitovelvollisen liiketapahtumat kirjataan. A oli pääsääntöisesti toiminut työkohteissa, laatinut ja allekirjoittanut sopimuksia ja muutenkin toiminut pääasiasiallisena elinkeinotoiminnanharjoittajana B:n aputoiminimellä.
Rakennus- ja sisustustöitä koskevat sopimukset oli tehty B:n toiminimen nimissä, vaikka sopimuksen olisi laatinut A. Kaiken edellä mainitun toiminnan syynä on ollut se seikka, että A:n toiminimeä ei hyväksytty, joten B:n aputoiminimellä luotiin keinotekoinen väline A:n elinkeinoharjoittamiseen. Edellä mainittu on katsottu alimmissa oikeusasteissa syytettä tukevaksi ja keinotekoisuutta osoittavaksi seikaksi.
Riidatonta on se, että A on toiminut B:hen nähden työsuhteessa olevana henkilönä. Kirjanpidossa kuitenkin B:n maksamia suorituksia on luonnehdittu kahden elinkeinoharjoittajan välisinä aliurakointisuorituksina. Työkorvauksista tulisi toimittaa ennakonpidätys. Tämä velvollisuus on laiminlyöty. Tapauksessa ei kuitenkaan ole tästä kysymys, vaan syyttäjä on vaatinut tuomiota harhaanjohtavasta ja virheellisestä kirjanpidosta. Ennakonpidätysvelvollisuuden laiminlyöminen ei tulekaan tässä tapauksessa arvioitavaksi, vaan pohditaan sitä, onko kirjanpitorikoksen tunnusmerkistö toteutunut.
Koska korkein oikeus ei katsonut, että A:n elinkeinoharjoittajana toiminimellä harjoittamassa liiketoiminnassa olisi laiminlyöty kirjanpitovelvollisuutta tai kirjanpidossa olisi merkitty virheellisiä tai harhaanjohtavia merkintöjä, hovioikeuden tuomio kumottiin ja A, B sekä C vapautettiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa