» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Rattijuopumuksesta epäilty A, jota poliisimies yritti pysäyttää, jatkoi pysäytysmerkistä piittaamatta ajoaan. Hyppäämällä viime hetkellä syrjään poliisimies onnistui välttämään yliajetuksi joutumisen. Tapauksessa oli kyse siitä, oliko A syyllistynyt murhan tai törkeän pahoinpitelyn yritykseen.
Käräjäoikeus lausui, että rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohdan oikeusohjeen mukaan tappoa oli pidettävä murhana, jos teko kohdistuu virkamieheen hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta tai virkatoimen vuoksi. X oli ollut pysäyttämässä henkilöä, jonka oli epäilty syyllistyneen rattijuopumukseen ja joka oli vaarantanut liikenneturvallisuutta. Tämän vuoksi pysäytystoimi oli ollut ehdottoman välttämätön. Käräjäoikeus tuomitsi Y:n murhan yrityksestä, törkeästä rattijuopumuksesta, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta yhteiseen viiden vuoden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus kuitenkin hylkäsi syytteen murhan yrityksestä ja toissijaisen syytteen törkeän pahoinpitelyn yrityksestä tuomiten Y:n muista käräjäoikeuden hänen syykseen lukemista rikoksista 2 vuoden 6 kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen. Tapauksessa pohdittiin tekijän tahallisuutta. Korkein oikeus totesi, että rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan muun muassa silloin, kun hän on pitänyt seurauksen aiheutumista varsin todennäköisenä. Korkein oikeus jatkoi, että tekijän käsitystä seurauksen todennäköisyydestä arvioidaan ottaen huomioon tapahtumaolosuhteet sellaisina kuin tekijä on ne havainnut. Asiassa oli kuitenkin ratkaistava, miten todennäköisenä Y piti auton törmäämistä X:ään.
Korkein oikeus selosti tapahtumakulkua mm. että pysäytysratsian paikka oli ollut pitkällä suoralla valaistulla tieosuudella. X oli lisäksi ollut hyvin aikaa tehdä havaintoja lähestyvästä Y:n autosta ja sen liikkeistä. X oli havainnut, että Y:n auto oli lähestynyt pysäytyspaikkaa kohtalaiseen tasaisella vauhdilla jarruttamatta ja reagoimatta pysäytysmerkkiin. Korkeimman oikeuden mukaan tapahtumaolosuhteisiin ei liittynyt mitään sellaista seikkaa, joka Y:n tieten olisi vaikeuttanut X:n mahdollisuuksia väistää Y:n kuljettamaa autoa. Mahdollista tapauksessa oli kuitenkin korkeimman oikeuden mukaan se, että X olisi tulkinnut tilanteen väärin. Näissä olosuhteissa selvästi todennäköisempi vaihtoehto oli kuitenkin se, että X selviäisi vahingoittumattomana uhkaavasta tilanteesta.
Siten korkein oikeus päätyi siihen, etteivät Y:n kuljettaman auton törmääminen X:ään ja X:n kuolema tai vakava vammautuminen olleet niin todennäköisiä seurauksia Y:n menettelystä, että hänen syykseen oltaisiin voitu lukea murhan tai törkeän pahoinpitelyn yritys. Korkeimman oikeuden johtopäätöksistä seurasi, että Y:n menettely täytti virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen ja törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistöt.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa