» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Henkilöstön vuokrausta harjoittava Argent työnantajana ja A työntekijänä ovat 26.4.2006 allekirjoittaneet työsopimuksen, jonka ehtojen mukaan työsuhde oli määräaikainen ja työsuhteen määräaika päättyi asiakasyhtiön (toimeksiantajan) työntekijää koskevan toimeksiannon päättyessä. Työsopimuksessa on edelleen todettu, että työntekijälle ilmoitettiin määräajan päättymisajankohdasta välittömästi, kun työnantaja oli saanut tiedon toimeksiannon päättymisen ajankohdasta. Työsopimuksen mukaan siinä tarkoitettu toimeksiantaja oli työnantajan asiakasyritys Koti-Idea. Työsopimuksen taustasta ja tarkoituksesta sopimuksessa on mainittu, että työnantaja tarjosi työntekijälle työtä toimeksiantajan henkilöstötarpeen ja sitä vastaavan vuokratyötilauksen mukaisesti ja että työntekijä suoritti työnantajansa lukuun hänelle osoitettavaa työtä toimeksiantajan tehtävissä. Tarvittaessa työnantaja voi osoittaa työntekijälle määräajan kestäessä työtä myös työnantajan toisen toimeksiantajan tehtävissä. Työntekijän työtehtävänä oli toimia myyjänä myymälässä tai muussa toimeksiantajan osoittamassa tehtävässä. Työsopimuksessa on ollut edelleen ehdot palkan määräytymisestä ensin ajalla 15.5. - 31.5.2006 ja sitten 1.6.2006 alkaen. Työsopimuksen mukainen työsuhde on alkanut 15.5.2006. Koti-Idea on 12.1.2007 ilmoittanut Argentille, että toimeksianto päättyi, jolloin Argent on heti ilmoittanut A:lle tämän työsuhteen päättyvän 26.1.2007. Työsopimuksen päättymisperusteeksi Argent on ilmoittanut työntekijää koskevan asiakastilauksen päättymisen. Argent on maksanut A:lle palkan viimeksi mainittuun päivään saakka. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa ensi sijassa kysymys siitä, onko Argentin ja A:n välistä työsopimusta pidettävä määräaikaisena vai toistaiseksi voimassa olevana.
Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Työsopimuslakiin ei sisälly erillistä työsopimuksen kestoa koskevaa säännöstä sitä tilannetta varten, että työsopimus liittyy työvoiman vuokraukseen. Työntekijän ja vuokrayrityksen välisen työsopimuksen kestoa säätelee työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin (55/2001) työsopimuksen kestoa koskeva yleinen säännös. Sen mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Määräaikainen työsopimus päättyy työsopimuslain 6 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan ilman irtisanomista määräajan päättyessä tai sovitun työn valmistuessa. Jos työsopimuksen päättymisen ajankohta on vain työnantajan tiedossa, hänen on pykälän 2 momentin mukaan ilmoitettava työntekijälle työsopimuksen päättymisestä viipymättä päättymisajankohdan tultua hänen tietoonsa.
Korkein oikeus totesi, että vuokratyösuhteessakin pääsääntönä on lain mukaan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ja että määräaikaisen työsopimuksen tekeminen edellyttää perusteltua syytä. Arvioitaessa sitä, milloin kysymys on perustellusta syystä, on otettava huomioon, että sitä koskeva vaatimus on työntekijän suojaksi säädettyä pakottavaa oikeutta. Edelleen on otettava huomioon, että määräaikaisina voidaan pitää vain sellaisia työsopimuksia, joiden päättyminen määräytyy objektiivisin perustein, kuten päivämäärän, tietyn tehtävän loppuun saattamisen tai tietyn tapahtuman perusteella. Vaatimus objektiivisesta päättymisperusteesta kytkeytyy siihen, että määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle on oltava työtehtävien määräaikaisesta luonteesta johtuva peruste. Tällöin työsopimuksen kesto on yleensä osapuolten ennakoitavissa työsopimusta tehtäessä. Juuri objektiivisen perusteen vaatimuksella torjutaan mahdollisuutta kiertää työsuhdeturvaa koskevia työsopimuslain pakottavia säännöksiä työsopimuksen kestoaikaa koskevalla valinnalla.
A:n ja Argentin välisen työsopimuksen mukaan määräaikaisuuden perusteena on ollut ”asiakkaan työntekijää koskeva toimeksianto”. Työsopimuksesta ei ilmene, että määräaikaisuus olisi perustunut erikseen määriteltyyn käyttäjäyrityksen työvoiman tarpeesta johtuvaan syyhyn. A:n työsopimuksen mukaiset työtehtävät ovat liittyneet pääasiallisesti huonekalumyyjän tavanomaiseen työhön käyttäjäyrityksen huonekaluliikkeessä. Työtehtävien samoin kuin palkan määrittely viittaa pikemminkin teetettävän työn jatkuvuuteen kuin määräaikaisuuteen. Tässä tapauksessa työsopimuksessa on sovittu, että työsuhteen määräaika päättyi käyttäjäyrityksen työntekijää koskevan toimeksiannon päättyessä. Tämän tarkemmin työsopimuksen päättymisajankohtaa ei ole määritelty. Työsopimuksen päättyminen on siten tehty riippuvaiseksi pelkästään käyttäjäyrityksen eli työsopimuksen ulkopuolisen tahon päätöksestä. Työsopimuksen sopijapuolten kannalta tämä on merkinnyt sitä, että työsopimuksen päättäminen ei ole ollut sidoksissa mihinkään työsopimuksessa sovittuun työntekijän työhön liittyvään objektiiviseksi katsottavaan perusteeseen, kuten esimerkiksi sijaisuuden päättymiseen. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoi, että A:n ja Argentin välinen työsopimus on työnantajan aloitteesta tehty määräaikaiseksi ilman perusteltua syytä.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot. Asia palautettiin vahingonkorvauksen ja oikeudenkäyntikulujen korvausten osalta Helsingin käräjäoikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palautuksen syy siinä laillisesti meneteltävä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa