» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaus koski ruokapalvelutyöntekijä J:n ja Kouvolan kaupungin välistä riitaa J:n useista työsopimuksista. Tapauksessa arvioitiin sitä, muodostuiko määräaikaisista työsopimuksista yksi toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. J:n työsuhde kesti yhtäjaksoisesti hieman yli viiden vuoden ajan, jolloin hän työskenteli samassa työtehtävässä samassa toimipisteessä. Tästä huolimatta työnantaja ketjutti J:n työsuhdetta määräaikaisilla työsopimuksilla, joita kertyi yhteensä 22 kappaletta. Tapaus ratkesi korkeimmassa oikeudessa, jossa työsopimuksia tulkittiin yhdeksi toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi.
J:n työsuhde päättyi lopulta ilman irtisanomisaikaa tai erityistä syytä siksi, ettei hänen työsuhdettaan jatkettu uudella määräaikaisella työsopimuksella. Käräjäoikeudessa J vaati, että hänen työsuhteensa katsottaisiin olevan voimassa toistaiseksi ja että työsuhteen päättäminen katsottaisiin perusteettomaksi. Lisäksi J vaati entiseltä työnantajaltaan irtisanomisajan palkkaa, vuosilomakorvausta, lomarahaa, korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä ja kaikkiin näihin rahaeriin liittyvät korot. J perusteli kantaansa sillä, että Kouvolan kaupungilla oli ollut J:n tekemissä työtehtävissä pysyvä työvoiman tarve, jonka vuoksi häntä ei oltaisi voitu sitoa useisiin peräkkäisiin määräaikaisiin sopimuksiin.
Perustelunaan kanteen kiistämiselleen kaupunki puolestaan tukeutui siihen, että jokaiselle määräaikaiselle sopimukselle oli ollut perusteltu syy, joka oli ilmoitettu riittävällä tarkkuudella. Lisäksi kaupunki väitti, ettei kyseessä ole pysyvä työvoiman tarve. Käräjäoikeudessa työnantajan perusteluiden johdosta J:n kanne hylättiin.
J valitti asiasta samoilla perusteilla hovioikeuteen. Hovioikeus päätyi ratkaisemaan asian J:n hyväksi ja kumosi käräjäoikeuden tuomion sekä määräsi Kouvolan kaupungin maksamaan J:lle irtisanomisajan palkat ja korvauksia työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.
Kouvolan kaupunki valitti asiasta korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus punnitsi edellä mainittuja seikkoja keskenään ja päätyi lopulta siihen kantaan, että kaupungin työvoiman tarve oli pysyvä J:n työtehtävissä. Kouvolan kaupungilla ei siten ollut perusteltua syytä solmia J:n kanssa niin montaa peräkkäistä määräaikaista työsopimusta, vaan tapauksen kaltaisessa tilanteessa kaupungin olisi pitänyt hankkia tarvitsemansa työvoima toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta käyttämällä. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa