» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa kyse oli henkilöauton törmäämisestä jalankulkija B:hen. Törmäyksen johdosta jalankulkija kuoli. Autonkuljettaja oli tuomittu tämän vuoksi liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Kuljettaja oli ajanut huomattavaa ylinopeutta ja auton takarenkaissa ei ollut riittävää kulutuspintaa. Auto oli A:n voimakkaan jarrutuksen vuoksi kulkeutunut vastaantulevan liikenteen kaistalle. Käräjäoikeus katsoi, että teko oli omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle ja terveydelle ja siten A oli syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Käräjäoikeus katsoi, että A oli törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttanut B:n kuoleman, mutta että teko ei kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä. Käräjäoikeus tuomitsi siten A:n törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta yhteiseen vankeusrangaistukseen, joka määrättiin ehdolliseksi.
Surmansa saaneen B:n 12-vuotiaan lapsen C:n esittämän kuolemantapauksen aiheuttaman kärsimyksen korvaamista koskevan vaatimuksen osalta käräjäoikeus totesi, että isän ja pojan suhde oli erittäin läheinen. Käräjäoikeus totesi kohtuulliseksi tuomita C:lle korvausta henkisestä kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n nojalla. Kohtuulliseksi korvaukseksi katsottiin 30 000 markkaa, ja korvaus oli suoritettava A:n kuljettaman auton liikennevakuutuksesta. Lisäksi A:n tuli suorittaa C:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 8 784 markkaa korkoineen.
A ja hänen autonsa vakuuttanut vakuutusyhtiö Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola valittivat hovioikeuteen. A vaati, että käräjäoikeuden hänen korvattavakseen tuomitsemat C:n oikeudenkäyntikulut tuomitaan liikennevakuutuslain mukaan suoritettavaksi hänen liikennevakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö puolestaan vaati, että C:n siihen kohdistamat korvausvaatimukset hylättäisiin. Lisäksi vakuutusyhtiö vaati C:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.
Hovioikeus teki muutoksia käräjäoikeuden tuomioon niin, että A:n C:lle kärsimyksestä maksettavaksi tuomittua korvausta ei suoritettaisi liikennevakuutuksesta. Tämän lisäksi C velvoitettiin suorittamaan Tapiolalle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 252 euroa korkoineen.
Autoa kuljettanut A vaati valituksessaan korkeimpaan oikeuteen, hovioikeuden tuomion kumoamista ja Tapiolan velvoittamista liikennevakuutuksen perusteella suorittamaan C:lle tuomitut korvaukset henkisestä kärsimyksestä ja käräjäoikeudessa syntyneistä oikeudenkäyntikuluista. Tämän lisäksi, A vaati hänen vapauttamistaan velvollisuudesta suorittaa C:lle korvauksia.
12-vuotias C vaati valituksessaan, että Tapiola velvoitetaan liikennevakuutuksen perusteella suorittamaan hänelle vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaisena korvauksena henkisestä kärsimyksesta 30 000 markkaa vastaava määrä korkoineen sekä oikeudenkäyntikulujen korvaus kaikista oikeusasteista. Kolmanneksi C vaati, että hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata Tapiolan oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa.
Korkein oikeus kiinnitti huomiota, että C oli isänsä kuollessa ollut 12-vuotias ja asunut samassa taloudessa isänsä kanssa. Isä oli lähtenyt illalla koiran kanssa lenkille ja tuolloin joutunut yliajetuksi kodin lähistöllä, jossa kouluikäinen lapsi itsekin paljon liikkuu. Kuolema oli ollut seurausta A:n törkeästä tahallisesta liikennerikoksesta. A:n toiminnan vuoksi C oli äkillisesti menettänyt isänsä. Korkein oikeus totesi, että vanhemman menetys tällaisissa olosuhteissa on omiaan aiheuttamaan tämän ikäiselle lapselle suurta tuskaa ja kärsimystä. Tapahtumasta toipuminen voi olla haastavaa ja vaatia huomattavan paljon aikaa. Korkeimman oikeuden suorittaman harkinnan mukaan B:n ja C:n suhteen läheisyys, teon laatu ja muut olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista tuomita 12-vuotiaalle C:lle korvausta henkisestä kärsimyksestä.
A:n maksettavaksi tuomittu korvaus C:n oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa on liikennevakuutuslain nojalla suoritettava liikennevakuutuksesta kokonaisuudessaan, sillä kulut ovat seurausta C:n liikennevahinkoon perustuvan vahingonkorvausvaatimuksen ajamisesta.
Korkeimman oikeuden mukaan jalankulkijan 12-vuotiaalla pojalla katsottiin olevan oikeus saada korvausta isänsä kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvauslain nojalla.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa