» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Kustannusyhtiön toimitusjohtaja H oli toimittanut Korkeimmalle oikeudelle kaksi kirjettä osoittaakseen, että hänellä oli oikeus kieltäytyä todistamasta törkeää kunnianloukkausta koskevassa esitutkinnassa. H:lla oli katsottu olevan oikeus kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin, joihin hän ei voi vastata paljastamatta kustannusyhtiön julkaiseman kirjan laatijaa tai sen sisältämien tietojen antajaa. Keskusrikospoliisi oli liittänyt vastauspyynnön yhteydessä saamansa kirjeet esitutkintapöytäkirjaan, ja syyttäjä vetosi kirjeisiin todisteina syyteasiassa. Käräjäoikeus lausui mainitsemillaan perusteilla, ettei riittävää näyttöä S:n syyllisyydestä ollut, ja hylkäsi syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta.
Hovioikeus
Hovioikeudessa kysymys oli siitä, kuuluivatko kirjeet H:n vaitiolo-oikeuden piiriin ja voitiinko niitä näin ollen käyttää todisteina syyteasiassa. Niin kutsutulla hyödyntämiskiellolla tarkoitetaan laissa säädettyä periaatetta, jonka mukaan todisteita, jotka on hankittu lainvastaisesti tai muulla syytetyn oikeuksia loukkaavalla tavalla, tai joiden hyödyntäminen itsessään loukkaisi syytetyn perus- tai ihmisoikeuksia, ei voida käyttää oikeudenkäynnissä. Hovioikeus tässä tapauksessa katsoi, ettei H:n Korkeimmalle oikeudelle esittämiä kirjeitä tullut määrätä hyödyntämiskieltoon, vaan niitä voitiin käyttää todisteina H:ta vastaan törkeää kunnianloukkausta koskevassa syyteasiassa. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Korkein oikeus
Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että kirjeet kuuluivat H:n vaitiolo-oikeuden piiriin ja ettei niitä saanut käyttää todisteina syyteasiassa, ja palautti törkeää kunnianloukkausta koskevan syyteasian hovioikeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa