» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkein oikeus ratkaisi tapauksessa KKO:2014:19 ristiriidan, joka koski perheen sisäistä adoptiota. B oli hakenut käräjäoikeudelta oikeutta adoptoida entisen aviopuolisonsa tytär A, jonka kanssa hän oli elänyt perheenomaisissa olosuhteissa. Käräjäoikeus vahvisti kyseisen adoption tarkoittaen, että A:n adoptiovanhemmaksi tulee B ja hänen oikea äitinsä säilyy toisena vanhempana. Tilanteesta teki kuitenkin ongelmallisen se, että B ja A:n äiti olivat eronneet vuosia aikaisemmin.
Adoptiolain mukaan perheen sisäinen adoptio on mahdollinen siten, että henkilö voi yksin adoptoida aviopuolisona lapsen. Tällöin molemmat aviopuolisot ovat lapsen vanhempia. Kun B ja A:n äiti eivät olleet enää naimisissa keskenään, ei lain mukaan käytännössä ollut mahdollista vahvistaa B:tä adoptioisäksi siten, että äiti säilyy toisena vanhempana. Lain mukaan lasta pidettäisiin adoption jälkeen adoptiovanhemman lapsena, eikä biologisten vanhempien lapsena. B:stä olisi siis tullut A:n ainoa vanhempi.
Käräjänotaari haki asiassa itse adoption purkamispäätöstä korkeimmalta oikeudelta. Asiaan ei liittynyt asianosaisten välillä mitään konfliktia, sillä kaikki osapuolet olivat halunneet sellaista adoptiota, jonka käräjänotaari oli vahingossa vahvistanut. Korkein oikeus katsoi käräjäoikeuden päätöksen perustuneen ilmeisen väärään lain soveltamiseen, kun lopputulos ei ollut lainmukainen. Korkein oikeus purki adoptiopäätöksen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa