» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa henkilö A oli 10 kuukauden aikana luovuttanut 400 grammaa amfetamiinia B:lle ja myös hankkineen sitä tältä noin 30-40 gramman määrinä kerrallaan. Katsottiin että A oli syyllistynyt yhteen rikokseen. Tapauksessa pääasiana oli sen selvittäminen, oliko kyseessä törkeä huumausainerikos ja siitä, miten rangaistus törkeästä huumausainerikoksesta määrätään.
Käräjäoikeus totesi todeksi, että A oli tammi- ja lokakuun välillä vuonna 2010 myynyt laittomasti, välittänyt taikka muuten luovuttanut B:lle 400g amfetamiinia ja myöhemmin kesällä ostanut useita pieniä eriä amfetamiinia häneltä. Vaikka kyse oli useista eri aikaan tehdyistä ostoista, tuli ne laskea vain yhdeksi teoksi, sillä tapauksessa oli kyse suurestä määrästä erittäin vaaralliseksi luokiteltua huumausainetta. Tästä syystä teko oli tulkittava myös törkeäksi. Tämän lisäksi A oli kesällä 2010 laittomasti pitänyt hallussaan, välittänyt, myynyt tai luovuttanut huumausainetta hankkimalla 10g kokaiinia omaan käyttöönsä ja loput B:lle luovutettavaksi. Näillä perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä huumausainerikoksesta sekä huumausainerikoksesta yhteisesti 2 vuodeksi ehdottomaan vankeuteen.
A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut tuomiota syyksilukemisen osalta, mutta muutti A:n tuomion. A:lle tuomittiin yhteisesti 2 vuotta ehdollista vankeutta ja 90 tuntia yhdyskuntapalvelua. Syinä hovioikeuden tekemälle muutokselle olivat ne faktat, että A:lla ei ollut aiempaa rikostaustaa ja tapauksessa A ja B olivat luovuttaneet ja hankkineet amfetamiinia puolin ja toisin. Heidän pääasiallisena tarkoituksenaan ei ollut taloudellisen hyödyn tavoittelu ja amfetamiinin yksittäiset määrät eivät olleet kovin suuria.
A valitti korkeimpaan oikeuteen, jossa hän vaati, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän huumausainerikoksen sijasta useampaan perusmuotoiseen huumausainerikokseen taikka yhteen perusmuotoiseen huumausainerikokseen. Lisäksi hän vaati rangaistuksen lieventämistä poistamalla yhdyskuntapalvelun ja lyhentämällä ehdollisen vankeusrangaistuksen pituutta. Syyttäjä vaati valituksen hylkäämistä.
Korkein oikeus otti kantaa siihen, oliko kyseessä yksi vai useampi huumausainerikos ja siihen että jos se käsitellään yhtenä tekona, onko teko kokonaisuutena arvostellen törkeä. Lisäksi arvioitiin sitä oliko ehdollista vankeusrangaistusta alennettava sekä oliko A vapautettava tuomitusta yhdyskuntapalvelusta.
Korkein oikeus katsoi, että tekoa tuli pitää yhtenä tekona. Korkein oikeus katsoi myös, että rikos oli kokonaisuutena arvostellen törkeä huumausaineen suuren määrän vuoksi ja siksi että A:lla oli pääasiallisen luovuttajan asema tapauksessa. Korkein oikeus totesi, että A:n rangaistus vastasi yleistä rangaistuskäytäntöä, jonka vuoksi ei ollut perusteita lieventää tai alentaa A:n hovioikeudessa saamaa tuomiota. Hovioikeuden antamaa rangaistusta ei muutettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa