» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa kysymys oli siitä, missä määrin kätkemisrikosta edeltänyt omaisuusrikos tuli selvittää, jotta rikoksesta epäilty voitiin tuomita kätkemisrikoksesta. Tapauksessa syytetty henkilö A oli myynyt kirpputoreilla ja lehti-ilmoituksien avulla noin 900 erilaista kulutustavaraa, esimerkiksi kirjoja, koriste-esineitä ja keittiötuotteita. A oli myynyt tavarat reilusti käypää hintaa alemmalla hinnalla, ja oli oikeudessa sanonut hankkineensa tavarat itselleen vielä edullisemmin. A ei suostunut kertomaan kuitenkaan sitä, miten tavarat oli hankkinut. Hieman ennen A:n tekemiä kauppoja, paikallisista liikkeistä X, Y ja Z oli varastettu samankaltaisia tuotteita. Lisäksi osassa A:n myymiä tuotteita oli ollut Y:n hintalaput.
Tapauksen olennainen kysymys oli se, kuinka selkeä näyttö edeltävästä rikoksesta on oltava, jotta kätkemisrikoksesta voidaan tuomita. Tapauksen tavaroiden alkuperää oli lähes mahdotonta osoittaa. Tietoa ei myöskään ollut varkauden tekijästä, paikasta tai ajasta.
Kaikki oikeusasteet totesivat näytön riittävän. Korkein oikeus tuomitsi A:n ammattimaisesta kätkemisrikoksesta. Asiassa arvioitiin lisäksi syytetyn oikeutta olla myötävaikuttamatta asian ratkaisemiseen jonka perusteella hänen kieltäytymistään tavaroiden alkuperän kertomisesta ei voitu pitää ratkaisevana aihetodisteena. Silti korkeimman oikeuden mukaan vaitiolo-oikeus ei kuitenkaan voi eikä saa estää sitä, että syytetyltä selvästi selitystä vaativissa tilanteissa hänen vaikenemisensa otetaan huomioon harkittaessa syyttäjän esittämän näytön vakuuttavuutta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa