» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen, jonka johdosta hänet oli määrätty ajokieltoon. Käräjäoikeus oli lisäksi määrännyt A:lle alkolukolla valvotun ajo-oikeuden hänen omasta pyynnöstään. Hovioikeudessa A oli kuitenkin peruuttanut valvottua oikeutta koskevan pyyntönsä. Korkeimmassa oikeudessa tapauksen kohdalla käsiteltiin sitä, miten ajokiellon pituus määritetään.
Käräjäoikeudessa syyttäjä vaati A:lle törkeästä rattijuopumuksesta seitsemän kuukauden mittaista ajokieltoa. Ajokielto oli määrätty väliaikaisena jo tekopäivästä lähtien. Käräjäoikeus tuomitsi A:n ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja lisäksi seitsemän kuukauden pituisen ajokiellon. A:n itsensä esittämästä pyynnöstä se oli määrätty ehdollisena valvottuna ajo-oikeutena.
A valitti hovioikeuteen vaatien ajokiellon määräämistä ehdollisena taikka sen keston lyhentämistä enintään viideksi kuukaudeksi. A lisäksi ilmoitti peruuttavansa valvottua ajo-oikeutta koskevan pyyntönsä. Näin ollen ajokielto hovioikeuden mukaan oli määrättävä ehdottomana. Ajokiellon keston lyhentämiselle seitsemästä kuukaudesta lyhyempään aikaan ei ollut hovioikeuden mukaan perusteita.
Korkeimmassa oikeudessa käsiteltiin sitä, miten poliisin määräämä väliaikainen ajokielto tulisi ottaa huomioon määrättäessä ajokiellon kestoa, kun käräjäoikeudessa määrätty valvottu ajo-oikeus on peruutettu hovioikeudessa ja määrätty ehdottomaksi. Korkein oikeus korosti, että väliaikainen ajokielto tulisi huomioida ajokiellon pituutta vähentävänä asiana, jonka vuoksi A:n ajokiellosta tulisi vähentää aika, minkä hän oli ollut ajokiellossa käräjä- ja hovioikeuden tuomioiden välillä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa