» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa mies oli ottanut perheneuvolassa saadun neuvon mukaisesti avopuolisonsa alaikäisen tyttären ottolapsekseen. Tästä kuitenkin seurasi, että lapsen äidin huoltajuus lakkasi. Asia eteni korkeimpaan oikeuteen siltä osin, oliko tämä käräjäoikeuden lapseksiottamista koskeva tuomio purettavissa.
Tapauksessa A oli päättänyt ottaa avopuolisonsa B:n alaikäisen tyttären C:n ottolapsekseen. Tämän vuoksi hän oli pyytänyt, että käräjäoikeus vahvistaa lapseksiottamisen. Käräjäoikeus katsoi, että lapseksiottamista oli pidettävä lapsen edun mukaisena. Tämän vuoksi käräjäoikeus vahvisti lapsen ja vanhemman välisen ottolapsisuhteen ottolapsen C:n ja ottovanhemman A:n välillä.
A ja B hakivat korkeimmalta oikeudelta käräjäoikeuden tuomion purkamista, koska samalla kun A oli vahvistettu lapsen vanhemmaksi, oli B käräjäoikeuden päätöksen johdosta menettänyt C:n huoltajuuden, koska A ja B eivät olleet keskenään avioliitossa vaan avoliitossa. Lapseksiottamisen vaikutukset B:n huoltajuuteen olivat selvinneet A:lle ja B:lle vasta käräjäoikeuden päätöksen jälkeen. Hakijoiden mukaan lapseksiottamisen tarkoituksena oli ollut se, että perheessä asuvat lapset olisi saatu samanveroiseen asemaan. Nyt tämä tarkoitus ei kuitenkaan toteutunut.
Korkein oikeus toteaa, että lapseksiottamisesta annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan ottolasta on lapseksiottamisen vahvistamisen jälkeen pidettävä ottovanhempien eikä aikaisempien vanhempien lapsena. Lain 14 §:n mukaan aikaisemmat vanhemmat vapautuvat samalla velvollisuudesta vastata lapsen elatuksesta. Saman lain 6 §:n 1 momentin mukaan puoliso voi kuitenkin yksin ottaa ottolapsekseen myös puolisonsa lapsen. Tällaisissa tapauksissa, jos lapseksiottaminen on tapahtunut avioliiton aikana, on ottolasta pidettävä puolisoiden yhteisenä lapsena.
Korkein oikeus toteaa olevan ilmeistä, että hakija on erehtynyt säännösten merkityksestä, mutta lainvoimaista ratkaisua ei kuitenkaan voida purkaa pelkästään sillä perusteella, että ratkaisun hakija on erehtynyt lain sisällöstä ja että ratkaisun oikeusvaikutukset ovat vasta jälkikäteen selvinneet hänelle.
Korkein oikeus kuitenkin lausuu, että lapseksiottamisesta annetun lain 1 §:n mukaan lapseksiottamisen tarkoituksena on edistää lapsen parasta. Lisäksi lain 2 §:n 1 momentin mukaan alaikäisen lapsen lapseksiottaminen voidaan vahvistaa ainoastaan, jos sen harkitaan olevan lapsen edun mukaista. Näin ollen on selvää, ettei A:n ja C:n välille perustettava ottolapsisuhde ole lapsen edun mukainen, koska sen tuloksena lapsen oman äidin huoltajuus on lakannut. Lisäksi, kun asiasta päättävän tuomioistuimen erityisenä velvollisuutena on valvoa lapsen edun toteutumista ja kun käräjäoikeuden päätös muodostuu lapsen edun vastaiseksi, niin korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen.
Näin ollen korkein oikeus purkaa käräjäoikeuden päätöksen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa