» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, oliko konkurssituomioistuimella kansainvälinen toimivalta tutkia konkurssipesän nostama takaisinsaantia konkurssipesään koskeva kanne Panamasta, Sveitsistä ja Liechtensteinista olevia vastaajia vastaan.
Käräjäoikeus katsoi, että toimivaltaa asiassa ei voitu perustaa oikeudenkäymiskaaren asiayhteyttä koskeviin säännöksiin, vaan toimivaltakysymys oli ratkaistava Suomessa voimassa olevien kansainvälisen prosessioikeuden periaatteiden mukaan. Käräjäoikeus totesi, että suomalaisella tuomioistuimella ei ollut kansainvälistä toimivaltaa käsitellä takaisinsaantikannetta Sveitsistä, Panamasta tai Liechtensteinista olevia vastaajia vastaan. Peräytetyksi vaadittuja oikeustoimia ei ollut tehty Suomessa, velallinen oli tuolloin asunut ulkomailla eikä palautettavaksi vaadittu omaisuus sijainnut Suomessa. Käräjäoikeus katsoi, että aisalla ei ollut riittävää yhteyttä suomalaisiin lainkäyttö- ja täytäntöönpanoelimiin vain sillä perusteella, että konkurssivelallisen kotipaikka oli ollut konkurssiin asettamishetkellä Suomessa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
Korkein oikeus päätyi samaan tulokseen kuin hovioikeus, eikä hovioikeuden päätöksen lopputulosta muutettu. Perusteluissaan korkein oikeus totesi, että tapauksen vastaajayhteisöt eivät toimi Suomessa eikä niillä ole täällä omaisuutta. Maininta siitä, että vastaajayhteisöillä olisi varoja Euroopan unionin jäsenmaissa jäi vaille tarkempaa selvitystä. Tapaus ei riitä antamaan suomalaiselle konkurssituomioistuimelle yleistoimivaltaa asiassa. Asiassa ei voida soveltaa maksukyvyttömyysasetusta, koska vastaajien kotipaikka ei ole unionin jäsenvaltioissa. Näin ollen asiassa tulee soveltaa kansainvälisiä sopimuksia, koska Suomen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa