» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse rahan väärentämisestä ja siihen liittyvistä seurauksista.
A oli ottanut vastaan erehdyttävästi aidon näköisiä tuhannen markan seteleitä , jotka oli valmistettu käyttäen apuna mustesuihkutulostinta. Setelit oli selkeästi pyritty valmistamaan siten, että ulkonäkönsä perusteella niitä oli vaikea erottaa oikeasta tuhannen markan setelistä. Vaikka seteleistä puuttuivatkin vesileimat, eivätkä hologrammit olleet samanlaiset kuin alkuperäisessä tuhannen markan setelissä, oli setelit kuitenkin laitettu eteenpäin siinä tarkoituksessa, että niiden voitaisiin luulla olevan aitoja ja niitä onnistuttiin käyttämäänkin aidon rahan tavoin.
Syytetty A saanut setelit haltuunsa tietäen niiden olevan väärennöksiä ja alkanut itse levitellä seteleitä käypänä rahana liikenteeseen B:n kautta, jolle oli antanut seteleitä erinä, tarkoituksenaan saada väärennettyä rahaa käymään vastikkeena aidon rahan tavoin ostoksistaan.
A puolusti itseään väittämällä, että väärennetty raha ei vastannut aidon setelin laatua tai olemusta, jonka perusteella häntä ei voitaisi syyttää rahan väärennyksestä. Kuitenkin seteleiden katsottiin muistuttavan värinsä, kokonsa ja kuviointinsa puolesta erehdyttävän paljon aitoja seteleitä, joka vaikutti rahan väärentämisen tunnusmerkistön täyttymiseen.
Korkein oikeus katsoi, että A tuomitaan rahan väärentämisestä. A:ta ei voitu tuomita vain lievästä rahan väärennyksestä sillä perusteella, että vaikka 3000 markan hyötyä, joita seteleiden käyttämisellä pyrittiin saavuttamaan, ei ollut määrältään merkittävän suuruinen, niin olosuhteet huomioon ottaen tekoa ei voida pitää vähäpätöisenä. A oli väärennöksestä tietäen yllyttänyt B:tä levittämään väärennettyjä seteleitä ja A oli ollut tietoinen teon seurauksista ja pyrkinyt tavoittelemaan taloudellista etua väärennetyn rahan avulla.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa