» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on kyse 29.9.1975 syntyneestä pojasta, jonka sijaisvanhemmat halusivat ottaa ottolapsekseen. Pojan isä oli kuollut 8.5.1976, ja poika oli ollut samassa sijaisperheessä 1.6.1978 lähtien. Kihlakunnanoikeus oli 4.12.1985 vahvistanut ottovanhempien ja pojan suhteen lapsen ja vanhempien suhteeksi.
Pojan äiti vastusti lapseksiottamista ja vei asian hovioikeuden käsiteltäväksi. Sosiaalivirasto puolsi pojan ottolapsisuhteen vahvistamista, joka oli myös pojan toivomus. Pojan äiti ei ollut aktiivisesti pyrkinyt tapaamaan poikaansa tai luomaan suhdetta tähän. Hovioikeus piti kihlakunnan päätöksen voimassa.
Korkein oikeus totesi, että tapauksessa oli erittäin painavia syitä vahvistaa ottolapsisuhde, vaikka lapsen vanhempi sitä vastustikin. Lapsen kanta asiaan oli myönteinen, eikä ottolapsisuhteen vahvistamista vastustanut vanhempi käytännössä pitänyt yhteyttä lapseensa. Lapsella oli ottovanhempiinsa läheinen, vanhempien ja lapsen suhteeseen verrattava suhde. Pelkästään se, että äiti vastusti asiaa, ei estänyt ottolapsisuhteen vahvistamista. Korkein oikeus perusteli päätöstä lapsen edulla.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa