» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A on määrätty poissaolevana vangittavaksi ruotsalaisen tuomioistuimen (Hovrätten för Västra Sverige) päätöksellä 14.1.2011 epäiltynä todennäköisin syin törkeästä varkaudesta Göteborgissa 28.7.2010, koska oli olemassa vaara, että A vapaana ollessaan jatkaa rikollista toimintaansa tai että hän välttelee oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa. Vangitsemispäätöksen perusteella A:sta on annettu eurooppalainen pidätysmääräys. A suorittaa parhaillaan suomalaisen tuomioistuimen tuomitsemaa vankeusrangaistusta suomalaisessa vankilassa siten, että hän vapautuu 23.1.2013. A on Suomessa syytettynä rikosasiassa, jossa toimitetaan syyttäjän ilmoituksen mukaan pääkäsittely Keski-Pohjanmaan käräjäoikeudessa 24.1.2013. Pohjois-Savon käräjäoikeus on suostunut A:n luovuttamiseen Ruotsiin syytetoimenpiteitä varten. Käräjäoikeus on määrännyt, että luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa lykätään, kunnes A:ta vastaan Suomessa muista kuin luovuttamista koskevan pyynnön perusteena olevista teoista nostettu syyte on lainvoimaisesti ratkaistu ja siitä tuomittu rangaistus on suoritettu. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys erityisesti siitä, onko A:n luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa lykättävä siihen saakka, kunnes hänen Suomessa vireillä olevassa rikosasiassa järjestetään pääkäsittely käräjäoikeudessa 24.1.2013, vai onko hänet luovutettava väliaikaisesti Ruotsiin. Asiassa on edelleen kysymys siitä, onko A pidettävä säilössä siihen saakka, kunnes luovuttamispäätös on pantu täytäntöön.
Käräjäoikeus suostui A:n luovuttamiseen Ruotsiin syytetoimia varten rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä annetun lain perusteella. A, joka oli ilmoittanut suostuvansa luovutukseen, oli pyytänyt, että hänet luovutetaan väliaikaisesti. Käräjäoikeus päätti kuitenkin, että luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa lykätään kunnes A:ta vastaan Suomessa muista kuin luovuttamista koskevan pyynnön perusteena olevista teoista nostettu syyte oli lainvoimaisesti ratkaistu ja siitä tuomittu rangaistus suoritettu. Käräjäoikeus määräsi edelleen A:n, joka oli vankeusvanki, pidettäväksi säilössä luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoon asti.
Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä annetun lain (pohjoismainen luovuttamislaki) 46 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi lykätä luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa, jotta luovutettavaa henkilöä voidaan Suomessa syyttää muusta kuin kiinniottamista ja luovuttamista koskevan pyynnön perusteena olevasta teosta tai, jos hänet on jo tuomittu, jotta hän voi suorittaa tuomitun rangaistuksen.
Pohjoismaisen luovuttamislain 30 §:n 2 momentin mukaan jos käräjäoikeus suostuu luovuttamiseen, luovutettava on pidettävä säilössä, jollei tuomioistuin toisin määrää. Kuten ratkaisussa KKO 2012:62 on rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain vastaavan säännöksen osalta todettu, lain lähtökohtana on rikoksentekijän luovuttamisen tosiasiallisten edellytysten varmistaminen estämällä tarvittavin kansallisin toimenpitein asianomaisen henkilön pakeneminen, mikä pääsääntöisesti edellyttää luovutettavaksi määrätyn henkilön säilössä pitämistä. Ottaen huomioon muun muassa luovuttamismenettelyssä noudatettavat lyhyet määräajat, luovuttamisen täytäntöönpanon turvaamisen lähtökohdaksi asetettua säilössä pitämistä ei yleensä voida pitää luovutettavaksi vaaditun henkilön kannalta kohtuuttomana.
Korkein oikeus totesi käräjäoikeuden luovuttamispäätöksen merkitsevän lähtökohtaisesti sitä, että A olisi pidettävä säilössä, kunnes Keski-Pohjanmaan käräjäoikeuden pääkäsittelyyn tulossa oleva rikosasia olisi ratkaistu lainvoimaisesti ja siitä mahdollisesti tuomittava rangaistus olisi suoritettu. Korkein oikeus katsoi, että tässäkin tapauksessa edellä mainitut näkökohdat puoltavat sitä, että luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon lykkäämiselle on oltava Suomessa vireillä oleviin oikeudenkäynteihin tai rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvät painavat perusteet, jos vaihtoehtona on lyhytkestoinen väliaikainen luovuttaminen toiseen Pohjoismaahan siellä vireillä olevan oikeudenkäynnin ajaksi. Korkein oikeus totesi, että väliaikaista luovuttamista koskevien ehtojen asettaminen tuomioistuimen päätökseen edellyttää sitä, että eri Pohjoismaissa vireillä olevien oikeudenkäyntien ajankohdat on riittävällä tarkkuudella selvitetty.
Korkein oikeus kumosi Käräjäoikeuden päätöksen. Asia palautettiin Pohjois-Savon käräjäoikeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa