» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa henkilö H oli ollut lomautettuna osa-aikaisesti heinäkuu mukaan lukien, mutta hänen lomautuksensa alkoi yhtäjaksoisesti vasta marraskuussa 2009. H irtisanoi työsopimuksensa välittömästi ollessaan lomautettuna heinäkuussa eli vähintään 200 päivää. Työsopimuslain mukaan, työntekijän irtisanoessa työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, hänellä on oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkkansa. Korkeimman oikeuden aiemman kannan mukaan säännös koskee sanamuotonsa mukaan tilanteita, joissa lomautus on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään 200 päivää. Poikkeuksena toimivat sellaiset tilanteet, joissa lomautusjaksoa kokonaisuutena tarkastellen lomautuksen aikainen työssäolo muodostaa vain hyvin vähäisen osan säännönmukaisesta työajasta tai joissa työnantajan tarkoituksena on kiertää säännöstä.
Käräjäoikeus katsoi, että H olisi ollut lomautettuna alle 200 päivää eikä siten ollut oikeutettu irtisanomisajan palkkaansa. Käräjäoikeus hylkäsi H:n kanteen.
Hovioikeus katsoi lomautuksen kestäneen yli 200 päivää ja velvoitti yhtiön maksamaan irtisanomisajan palkan, odotusajan palkkaa ja korvausta oikeudenkäyntikuluista.
Korkein oikeus totesi, ettei ollut syitä epäillä, että yhtiö olisi lomautusjakson aikana teettänyt H:lla työtä, sillä tarkoituksella, että 200 päivän sääntöä voitaisiin kiertää. H irtisanoutui 7.5.2010, joten hän ei ole lomautuksen vuoksi ollut yhtäjaksoisesti pois töistä yli 200 päivää. Näin ollen H:lle ei ole syntynyt oikeutta irtisanomisajan palkkaan. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja hylkäsi kanteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa