» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaus koski sitä, oliko pakkokeinoja koskevan liitteen määrääminen salassa pidettäväksi mahdollista sen jälkeen, kun tieto pakkokeinojen käytöstä oli annettu pakkokeinojen käytön kohteelle.
Tapauksessa poliisi sai luvan kohdistaa telekuuntelua sekä televalvontaa A:n ja erään toisen rikoksesta epäillyn teleliittymiin. Päätöksessä luvan antamisesta ilmoitettiin päätöksen, diaaritietojen ja oikeudenkäynnin olevan salassa pidettäviä, kunnes pakkokeinon käytöstä ilmoitetaan rikoksesta epäillylle taikka asiassa toisin päätetään.
Pari vuotta myöhemmin A pyysi käräjäoikeudelta jäljennöksiä edellä mainittujen liitteinä olevista kirjallisista tutkinnanjohtajan tekemistä vaatimuksista. Keskusrikospoliisi vaati näiden määräämistä salassa pidettäviksi, jonka johdosta käräjäoikeus määräsi nämä salassa pidettäviksi vuoteen 2035 asti. Perusteluina oli mm. että liitteet sisältävät poliisin teknisiä ja taktisia menetelmiä ja suunnitelmia koskevia tietoja, jotka julkiseksi tullessaan voisivat vaarantaa rikosten ehkäisemisen ja selvittämisen.
A valitti päätöksestä hovioikeuteen ja vaati salassapidon kumoamista sekä pakkokeinopäätösten liitteenä olevien tutkinnanjohtajan kirjallisten vaatimusten määräämisestä julkisiksi tai asianosaisjulkisiksi perusteluineen. A:n perusteluina hänen vaatimukselleen oli, että liitteiden tiedoissa saattaisi olla hänen syyttömyyttään tukevia faktoja. Keskusrikospoliisi vaati A:n vaateen hylkäämistä samoin perustein kuin salassapito oli käräjäoikeudessa alunperin määrätty.
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen salassapidosta ja vaati käräjäoikeuden luovuttamaan liitteet A:lle. Hovioikeuden kannan mukaan sillä asiassa ei alun perin oltu mainittu salassapidosta mitään muuta kuin että ratkaisut on pidettävä salassa siihen asti kunnes pakkokeinon käytöstä on viimeistään ilmoitettava epäillylle, ei käräjäoikeus ole voinut enää tämän jälkeen antaa asiassa salassapitomääräystä keskusrikospoliisin pyynnöstä. A:n oikeutta saada itseään koskevia tietoja ei muutenkaan voida rajata salassapitoa koskevilla määräyksillä kyseisenkaltaisessa tilanteessa. Näin ollen hovioikeus totesi, että valituksessa mainitut käräjäoikeuden telepakkokeinoa koskevat ratkaisut ovat tulleet julkisiksi.
Keskusrikospoliisi valitti asiasta korkeimpaan oikeuteen ja vaati hovioikeuden päätöksen kumoamista ja että käräjäoikeuden päätös asiakirjojen salassapidosta jätetään voimaan. A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. Korkeimmassa oikeudessa käsiteltiin sitä, voitiinko salaista pakkokeinoa koskevaan päätökseen laitettu poliisin kirjallinen vaatimus määrätä enää salassa pidettäväksi sen jälkeen, kun pakkokeinon käytöstä oli ilmoitettu sen kohteelle. Korkein oikeus perusteli asiaa samalla tavalla kuin hovioikeus ja ei muuttanut sen ratkaisua.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa