» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Yhtiöt A ja B olivat käyneet kauppaa keskenään useiden vuosien ajan. Viimeksi mainittu yhtiö oli myynyt sille painomateriaaleja ja -laitteita, joita se oli tarvinnut jokapäiväisessä liiketoiminnassaan. Vuonna 1994 yhtiö A asetettiin konkurssiin ja tällöin konkurssipesää selvitettäessä kirjanpidosta havaittiin, että viimeisten kolmen kuukauden aikana ennen määräpäivää yhtiö A oli maksanut yhtiö B:lle ostolaskujen lyhennyksenä useammassa erässä yhteensä 70 396,30 markkaa. Konkurssipesä vaati tällöin takaisinmaksuna konkurssipesään annetun lain pykälän 10 perusteella takaisinsaantiaikana saamien maksujen peräyttämistä korkoineen. Yhtiö B kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä sillä perusteella että yhtiö A ei ollut jättänyt maksamatta muillekaan tavarantoimittajille vähäisiä tilivelkojaan. Kysymys oli ollut jatkuvasta liikesuhteesta, jossa tavaraa ostettiin pienissä erissä ja maksettiin osin myöhästyneinä sitä mukaan kuin uutta tavaraa tilattiin. Maksetut laskut olivat olleet erääntyneitä ja ne oli maksettu rahalla. Kullakin maksuhetkellä maksamattomien laskujen määrä oli ollut alle 10 prosenttia pesän vapaista varoista, joten maksettuja määriä ei voitu pitää huomattavina verrattuna yhtiön liikevaihtoon. Käräjäoikeus velvoitti yhtiö B:n suorittamaan yhtiö A:n konkurssipesälle 70 396,30 markkaa korkoineen ja antoi jälkivalvontaosoituksen yhtiö B:lle. Käräjäoikeus päätyi päätöksessään siihen, että yhtiö B:n saamat maksusuoritukset olivat tapahtuneet myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää. Maksut olivat käräjäoikeuden mukaan olleet konkurssipesän jakokelpoisiin varoihin verrattuina huomattavat, eikä niitä voitu olosuhteet huomioon ottaen pitää silloin tavanomaisina maksuina. Asian ratkaisi käräjätuomari Nousiainen.
Yhtiö B valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kanteen. Hovioikeus perusteli päätöstään sillä että kun otettiin huomioon viimeiseen tavaratoimitukseen liittyvien maksujen pieni osuus suoritettujen maksujen kokonaismäärästä, yhtiö A:n yhtiö B:lle tekemiä maksuja oli pidettävä olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina. Yhtiö A:n yhtiö B:lle suorittamat maksut eivät siten olleet sellaisia, että ne olisivat peräytettävissä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n perusteella. Asian ratkaisivat presidentti Huopaniemi sekä hovioikeuden neuvokset Kartano ja Harsia.
Yhtiö A:n konkurssipesä valitti päätöksestä Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus päätti että hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Korkein oikeus katsoi että kysymyksessä olevat maksut ovat kokonaisuutena arvioiden olleet osa tavanomaista liiketoimintaa, ja siten maksuja voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina. Täten niitä ei voida periä takaisin takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n perusteella. Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Suhonen, Raulos (eri mieltä) ja Pellinen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Tepora.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa