» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tässä tapauksessa henkilö A oli pahoinpidellyt henkilö B:tä niin että pahoinpidelty henkilö oli hetkeksi menettänyt tajuntansa. Pahoinpitelijä A tuomittiin tämän johdosta Pohjois-Savon käräjäoikeudessa neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja sen sijasta 120 tunnin yhdyskuntapalveluun. Asian Pohjois-Savon käräjäoikeudessa ratkaisi käräjätuomari Laura Lehkonen. A ei kuitenkaan ollut tyytyväinen saamaansa tuomioon ja valitti tuomiosta Hovioikeuteen. A vaati hovioikeudessa vankeusrangaistuksen alentamista ja vaati että hänet tuomitaan ensisijaisesti ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja toissijaisesti valvontarangaistukseen. A:n perustelut valvontarangaistukselle olivat että valvontarangaistus oli hänelle yhdyskuntapalvelua sopivampi rangaistus, koska se edistäisi hänen päihteettömyyttään ja sosiaalisia valmiuksiaan yhdyskuntapalvelurangaistusta paremmin. Hovioikeus kuitenkin jätti valvontarangaistusta koskeneen muutoksenhaun tutkimatta koska valvontarangaistus on yhdyskuntapalvelua ankarempi rangaistus. Hovioikeus katsoi, että A ei ollut esittänyt hyväksyttäviä perusteita käräjäoikeuden tuomion koventamista tarkoittaneelle muutokselle ja tämän vuoksi hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua rangaistuksen määräämisen osalta. Asian ratkaisivat hovioikeudessa jäsenet Kaarina Heino, Juha Halijoki (eri mieltä) ja Tuulikki Räsänen.
A ei kuitenkaan ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun ja hän haki muutoksenhakua Korkeimmasta oikeudesta johon hänelle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan ensisijaisesti, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan ja se muutetaan ehdolliseksi ja myöskin toissijaisesti, että hänet tuomitaan yhdyskuntapalvelun sijasta valvontarangaistukseen, kuten hän oli vaatinut jo hovioikeudessa. Korkein oikeus katsoi kuitenkin myös hovioikeuden tavoin, että vaatimuksen perusteeksi esitetty päihteettömyyden ja sosiaalisten valmiuksien edistäminen ei ole ollut hyväksyttävä syy poiketa valvontarangaistuksen ja yhdyskuntapalvelun keskinäistä ankaruussuhdetta koskevasta lähtökohdasta, eli että valvontaragaistus on yhdyskuntapalvelua ankarempi rangaistus. A ei ollut esittänyt hyväksyttäviä perusteita tuomion koventamiselle, ja täten Korkein oikeus piti hovioikeuden ratkaisun voimassa. Presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pasi Aarnio, Jorma Rudanko ja Jarmo Littunen käsittelivät kyseisen tapauksen Korkeimmassa oikeudessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa