» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on kyse lapsen elatuksesta ja siihen liittyvistä velvoitteista. Tarkastastelun alla onkin se, että milloin vanhempi voi vapautua elatusavun maksamisesta ja voidaanko elatusvelvollista velvoittaa suorittamaan maksuja enää sen jälkeen, kun lapsi on muuttanut pysyvästi elatusapuja maksavan vanhemman luo.
Pariskunta, jolla oli kolme kolme yhteistä lasta, oli hakenut avioeroa jo useita vuosia aikaisemmin. Lasten vanhemmat asuivat siis erillään, ja avioeron myötä pari oli tullut päätökseen, että eron jälkeen lapset jäävät asumaan isänsä luokse. Näin ollen äiti määrättiin maksamaan elatusapuja lastensa hyväksi lastensa isälle. Muutama vuosi myöhemmin yksi lapsista muutti äitinsä luo, jonka seurauksena syntyi tilanne, että elatusvelvollinen myös majoitti lapsensa. Äiti tämän seurauksena vaati elatusvelvollisuutensa lakkaamista, sillä lapsi tosiasiallisesti asui hänen luonaan, ja äiti piti kohtuuttomana sitä, että oli yhä lapsen muuton jälkeen suorittamaan elatusapua isälle, vaikka isä ei enää muuton jälkeen pääasiallisesti lapsen kuluista huolehtinutkaan.
Korkeimmassa oikeudessa päädyttiin asian suhteen siihen ratkaisuun, että äidin velvollisuus maksaa elatusapua lapsestaan isälle lakkasi heti siinä vaiheessa, kun lapsi muutti äitinsä luokse. Oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, ettei isällä ollut tarpeeksi näyttöä siitä, että lapsi olisi muutonkin jälkeen viettänyt suurimman osan ajasta isänsä luona, jolloin isä olisi maksanut suurimman osan lapsensa kuluista.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa