» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa kyse oli lääkerikoksesta sekä huumausainerikoksesta. Lääkerikos koski laittomasti maahan tuotujen lääkevalmisteiden myymistä samalla hinnalla, jonka myyjä oli niistä itse maksanut. Tapauksessa rikoksen tekijälle tuottamaa ja valtiolle menetettävää taloudellista hyötyä laskettaessa ei huomioitu lääkevalmisteiden hankintahintaa. Huumausainerikos kyseisessä tapauksessa koski pitoisuudeltaan tavanomaista huomattavasti alhaisemman prosenttisen heroiinin hallussapitoa. Tämän vuoksi rangaistus tuli mitata lievemmin kuin yleensä vastaavansuuruisen heroiinierän kohdalla. Lisäksi kysymys oli huumausaineen laatua koskevasta erehdysväitteestä.
Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että V.S eli tapauksen vastaaja. Hän oli laittomasti myynyt testosteroni- ynnä muita lääkevalmisteita sekä laittomasti pitänyt hallussaan 1 539,9 grammaa heroiinia ja 1,2 grammaa amfetamiinia. Sen vuoksi V.S. tuomittiin, paitsi laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä ja ampuma-aserikoksesta, lääkerikoksesta ja törkeästä huumausainerikoksesta yhteiseen 7 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus huomioi tuomiota päättäessään S.S:än aiemman rikostaustan.
Syyttäjä vaati lääkerikoksen osalta, että taloudellinen hyöty tuomittaisiin menetettäväksi valtiolle. Käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen, sillä se katsoi, että lääkkeiden luovutuksesta ei ollut syntynyt V.S:älle sellaista taloudellista hyötyä, joka voitaisiin tuomita valtiolle menetettäväksi.
V.S. valitti hovioikeuteen ja vaati rangaistuksen alentamista. V.S perusteli tätä sillä että hän oli ollut vain heroiinin "välivarasto" eikä tiennyt hallussaan olevan aineen olevan heroiinia. Lisäksi hän kiinnitti hovioikeuden huomiota heroiinin alhaiseen pitoisuuteen. Käräjäoikeus ei kuitenkaan nähnyt aihetta rangaistuksen alentamiseen. Hovioikeus sen sijaan tuomitsi V.S:n menettämään rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä valtiolle lääkeaineiden myynnistä saamansa myyntihintaa eli 800 markkaa vastaavat 134,55 euroa. Hovioikeus katsoi, että laittomasti maahantuotujen lääkeaineiden hankkiminen oli rikos, jonka tekemisestä aiheutuneita kustannuksia ei voitu vähentää rikoksella saadun taloudellisen hyödyn määrää arvioitaessa.
Valituksessaan korkeimpaan oikeuteen V.S vaati tuomitun rangaistuksen alentamista ja menettämisseuraamuksen poistamista.
V.S. väitti valituksessaan erehtyneensä huumausaineen laadusta. Hän kertoi luulleensa virolaismieheltä vastaanottamaansa ainetta amfetamiiniksi, vaikka se oli osoittautunutkin heroiiniksi. Korkeimman oikeuden mukaan erehdyksellä huumausaineen laadusta ei ollut vaikutusta rangaistuksen mittaamiseen. Puhtaammasta huumausaineesta saa kuitenkin korkeampaa hintaa, jonka vuoksi huumausainerikoksen kohteena olevan huumausaine-erän pitoisuuteen on syytä kiinnittää huomiota myös rikoksesta tuomittavaa rangaistusta mitattaessa, ainakin silloin, jos aine-erän pitoisuus selvästi poikkeaa tavanomaiseksi katsottavasta pitoisuudesta. Samalle määrälle heroiinia tavanomainen rangaistus olisi ollut 7 vuotta vankeutta. Heroiinin alhaisen prosentuaalisen määrän vuoksi rangaistuksen on korkeimman oikeuden mukaan oltava tavallista lievempi.
V.S:n aikaisemmat sekä nykyiset rikokset korkeimman oikeuden mukaan osoittavat rikosten samankaltaisuuden vuoksi hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä, minkä seikan korkein oikeus alempien oikeuksien tavoin otti rangaistuksen koventamisperusteena huomioon. Korkein oikeus katsoi, että oikeudenmukainen rangaistus V.S:n syyksi luetuista rikoksista oli tässä tapauksessa kuusi vuotta vankeutta, huomioiden kaikki edellä mainitut perusteet. Menettämisseuraamuksen korkein oikeus piti samalla tavalla voimassa kuin hovioikeus oli sen asettanut.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa