» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Aviopuolisot A ja B olivat ottaneet kuusivuotiaan C:n ja neljävuotiaan B:n hoidettavikseen ja kasvatettavikseen, eli C ja D oli sijoitetettu A:n ja B:n luo sijaisperheeseen. C ja D olivat olleet A:n ja B:n hoidossa täysi-ikäistymiseensä saakka. A ja B olivat kuitenkin hakeneet ottolapsisuhteen vahvistamista vasta, kun C ja D olivat molemmat olleet jo täysi-ikäisiä. Ottolapseksiottaminen hyväksyttiin vielä tässäkin vaiheessa, koska hakijoiden ja adoptioon otettavien lasten suhde vastasi tosiasiallisesti vanhempien ja lasten välistä suhdetta, eikä mikään antanut viitteitä siitä, että ottolapset olisivat vaikuttaneet epäasiallisesti hakemuksen tekemiseen.
Ottolapsilain mukaan jos lapseksi otettava on jo täysi-ikäinen, voidaan lapseksiottaminen vahvistaa, jos on selvitetty, että lapseksi otettava on ollut alaikäisenä lapseksiottajan hoidettavana ja kasvatettavana eikä lapseksiottamista ole voitu vahvistaa lapsen ollessa alaikäinen tai että siihen ollut muita erittäin painavia syitä. Yksi esimerkki tällaisesta tilanteesta olisi esimerkiksi asian arkalauotoisuus ja arkaluontoisuuden takia suhdetta häiritsevä, että siitä on haluttua pidättyä kunnes lapsi on tullut itse täysi-ikäiseksi ja sen myötä oikeustoimikelpoiseksi. Kyseessä oelvassa tapauksessa C ja D ovat olleet yhtäjaksoisesti A:n ja B:n hoidettavina ja kasvatettavian siihen asti, kunnes he ovat muuttaneet omiin asuntoihinsa ollessaan jo täysi-ikäisiä. A ja B eivät ole sijaisvanhempina hakeneet lapseksiottamista lasten ollessa alaikäisiä, kokska he ovat pelänneet biologisten vanhempien suhtautumista asiaan. A ja B eivät ole sijaisvanhempina tienneet edes kuinka pitkään lapset tulisivat heillä olemaan sijoitettuina. Tämän takia asia on ollut arkaluontoinen, eikä lapseksiottamista ole sen vuoksi hakijoiden mukaan voitu vahvistaa.
Korkein oikeus katsoo kannanotossaan, että lapseksiottamisen vahvistamista koskevan hakemuksen tekemiselle ei ole säädetty määräaikaan, mutta lain esitöiden mukaan se olisi pian tehtävä lapsen täysi-ikäistymisen jälkeen ja kun aikaisempi este vahvistamiselle on poistunut. Muussa tapauksessa tulee erikseen selvittää, miksi lapseksiottaminen olisi edelleen suotavaa. Aiemmassa ennakkoratkaisussa 2007:66 oli lapseksiottaminen vahvistettu 12 vuotta sen jälkeen, kun lapseksiotettava oli tullut täysi-ikäiseksi. Korkein oikeus oli tässä ratkaisussa kiinnittänyt huomiota ajan kulumiseen hakemuksen teon ja lapsen täysi-ikäistymisen välillä, sillä se saattoi herättää epäilyksen epäasiallisesta motiivista.
A:n, B:n, C:n ja D:n yhteinen tahto on, että heidän suhteensa vahvistetaan vanhemman ja lapsen väliseksi suhteeksi. C:n ja D:n yhteys heidän biologisiin vanhempiinsa on kokonaan katkennut. A:ta ja B:tä he pitävät omina vanhempinaan. Mikään ei Korkeimman oikeuden mukaan viittaa siihen, että C tai D olivat epäasiallisesti vaikuttaneet A:n ja B:n tekemään hakemukseen, vaikka lapseksiottamishakemuksen tekeminen oli tapahtunut 17 vuotta C:n ja 15 vuotta D:n täysi-ikäistymisen jälkeen. Korkein oikeus vahvisti lapseksi ottamisen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa