Minilex - Lakipuhelin

Kuluttajansuoja ja pikavipit

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Pikavipit ovat pieniä, lyhytaikaisia ja vakuudettomia lainoja, joiden tarkoitus on kulutushyödykkeiden hankkiminen. Pikavippejä kutsutaan myös nimillä pienlaina, pikalaina ja pikaluotto. Vaikka pikavippien pääomat ovat pieniä, niihin liittyy melkein aina suuria sivukuluja, kuten hyvin korkea korkotaso. Tämä pikavippien ominaispiirre saattaa aiheuttaa helposti velkakierteen: henkilö, joka alun perin otti pikavipin, vaikka hänen taloutensa ei riittänyt sen korkojen maksamiseen, saattaa ottaa uuden pikavipin selvitäkseen vanhan odottamattomista kustannuksista. Pikavippejä käytetään väärin myös nostamalla niitä hetken mielijohteesta tai maksamalla niillä jo erääntyneitä lainoja tai laskuja. Tällainen lyhytkatseinen toiminta ei todellakaan korjaa ylivelkaantumisongelmaa, vaan ainoastaan pitkittää ja syventää velallisen taloudellista kriisiä.

Tässä kohtaa on syytä todeta, että pikavipit ovat oikein käytettyinä aivan toimiva keino ratkaista yllättäviä rahapulmia. Pikavippien ylivelkaantumisriskeistä johtuen kuluttajansuojalakiin on kuitenkin lisätty paljon pikavippejä koskevaa sääntelyä. Pikavippien kannalta relevantit pykälät löytyvät kuluttajansuojalain kuluttajaluottoja koskevasta 7. luvusta. On kuitenkin syytä korostaa, että pikavipit ovat vain yksi kulutusluottojen ryhmä – joskin luultavasti ongelmallisin sellainen.

Pikavippejä koskevat kuluttajansuojalain pykälät ovat pakottavaa oikeutta kuluttajan eduksi. Tämä tarkoittaa sitä, ettei pikavippipykälistä voida poiketa sopimuksella kuluttajan vahingoksi.

Kuluttajansuojalain pikavippejä koskeva 7. luku määrittelee tarkasti pikavippien mainonnassa annettavia tietoja, kuluttajalle ennen pikavippisopimuksen solmimista annettavia tietoja ja sitä, mikä on hyvä luotonantotapa. Lisäksi laki asettaa luotonantajalle velvollisuuden arvioida kuluttajan luottokelpoisuus ja varmistaa pikavippiä hakevan kuluttajan henkilöllisyys. Kuluttajansuojalaki sisältää myös tiukkaa sääntelyä pikavippisopimuksen kirjallisesta muotovaatimuksesta, tällaisen sopimuksen minimisisällöstä ja pikalainojen korkokatosta. Parhaiten tunnettujen pikavippejä koskevien sääntöjen (edellä luetellut) lisäksi kuluttajansuojalain 7. luvussa on paljon yksityiskohtaista sääntelyä muun muassa

  • kuluttajan oikeudesta peruuttaa pikavippisopimus,
  • kuluttajan oikeudesta saada tietoja luottosopimuksen kuluessa sekä
  • pikavipin takaisinmaksusta ja luottosopimuksen päättymisestä.

Yksi tapa, jolla lainsäätäjä on yrittänyt hillitä pikavippien vaikutusta velkakierteen syntymiselle tai sellaisen pahentamiselle, on vikavippejä koskeva lakisääteinen korkokatto. Kuluttajansuojalaki määrää: jos luoton määrä tai luottoraja on alle 2 000 euroa, luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain mukainen viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Korkolain mukainen viitekorko on Euroopan keskuspankin soveltama korko pyöristettynä ylöspäin lähimpään seuraavaan puoleen prosenttiyksikköön. Tiivistetysti voi sanoa, että korkokatto rajoittaa tehokkaasti pienimpien pikavippien korkojen kasaantumista. Pienimmät pikavipit ovat siis halventuneet, mutta tämän seurauksena pikavippifirmat ovat tiukentaneet luotonantokriteerejään.

Kuluttajansuojalain pikavippejä koskevan sääntelyn noudattamista valvovat kuluttaja-asiamies, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, aluehallintovirastot ja Finanssivalvonta. Valvontaviranomaiset voivat kieltää pikavippisääntelyn vastaisen toiminnan tarvittaessa jopa uhkasakolla tehostettuna.

Lisätietoa kuluttajansuojasta saat muista aihetta käsittelevistä artikkeleista Minilex.fi-sivulla. Lakimiehemme auttavat Sinua mielellään, jos haluat tilanteeseesi räätälöityä oikeudellista neuvontaa.

- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 6 - 24 -


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät artikkelit


 

Selaa lakitietoa