» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A, jota ei ollut aikaisemmin tuomittu rikoksesta rangaistukseen, oli tuomittu törkeästä huumausainerikoksesta 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä tulleen selvitetyksi, että A oli ottanut haltuunsa noin 300 grammaa amfetamiinia ja kuljettanut sen paikkakunnalta toiselle edelleen myyntiä varten. Palkkioksi saamaansa 60 grammaa amfetamiinia A oli levittänyt tarjoamalla sitä usealle henkilölle. Käräjäoikeus piti tekoa kokonaisuutena arvioiden törkeänä ja luki teon A:n syyksi törkeänä huumausainerikoksena. Näin ollen käräjäoikeus tuomitsi A:n 1 vuoden 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
A valitti käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen, joka kuitenkin pysytti käräjäoikeuden ratkaisun.
Korkein oikeus toteaa, että A:lle rikoksesta tuomittu 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistus on vakiintuneen rangaistuskäytännön mukainen ja sitä on teon vakavuus ja vaarallisuus sekä rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä oikeudenmukaisena seurauksena kyseisestä teosta. Tällöin rangaistusta ei ole syytä alentaa. Siitä huolimatta, että A:ta ei ollut aikaisemmin rikoksesta rangaistu, niin syyksi luetun rikoksen vakavuus sinänsä edellyttäisi ensikertalaisuudesta huolimatta rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.
Tapauksessa A:lle tehdystä yhdyskuntapalveluselvityksestä ilmenee, että hän oli aloittanut päihteiden ja huumausaineiden käytön jo lapsena ja joutunut sen seurauksena lastensuojelulaitokseen ja myöhemmin päihdehuollon kuntoutukseen. Ammatin hankittuaan A oli ollut 1990-luvun puolivälin jälkeen päihteittä. Päihteiden käytön, johon nyt syyksi luettu rikos liittyy, A oli aloittanut uudelleen jouduttuaan lomautetuksi syksyllä 2001 ja jatkunut kevääseen 2002. Helmikuussa 2003 A on muuttanut Pohjois-Suomeen työpaikan vuoksi. Yhdyskuntapalveluselvityksen mukaan A:n voidaan olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta tiiviin tukiverkostonsa avulla.
Korkein oikeus lausuu edellä mainittu huomioon ottaen, että A:lla halu ja tarve päästä uudelleen eroon päihteistä on vahva ja että hänen tulevaisuuttaan koskeva ennuste on hyvä. Lisäksi tällaisissa olosuhteissa myös yhteiskunnan edun mukaista on, että rangaistuslajia valittaessa annetaan merkitystä sille henkiselle ja taloudelliselle panostukselle, joka huumausaineen käyttäjän kuntoutumiseen pitkäaikaisessa hoidossa ja sen jälkeen käytetään. Korkein oikeus katsoo, että nämä syyt puoltavat sitä, että rangaistus määrättäisiin ehdolliseksi. Koska ehdollista vankeusrangaistusta yksinään on pidettävä riittämättömänä, on perusteltua, että A sen ohessa tuomitaan yhdyskuntapalveluun.
Näin ollen korkein oikeus muuttaa hovioikeuden tuomiota siten, että A:lle tuomittu vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi. Ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella A:lle tuomitaan yhdyskuntapalvelua 80 tuntia.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa