» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on kyse siitä, tuleeko menettämisseuraamus tuomita rikoksen tekijälle sekä siitä, minkä suuruisena kyseinen menettämisseuraamus tulee tuomita. Tapauksessa oli kyse siitä, että A oli tuomittu Vaasan käräjäoikeudessa eräistä rikoksista sekä A:n tuli menettää rikoksella saatu taloudellinen hyöty menetetyksi valtiolle. Tapauksessa vaaditaan A:ta menettämään arvonlisäveron määrä rikoksesta saatuna taloudellisena hyötynä valtiolle. Käräjäoikeus, hovioikeus ja Korkein oikeus ovat olleet yksimielisiä asian lopputulokseen.
A:lle vaadittiin rangaistusta Vaasan käräjäoikeudessa eräistä rikoksista. Vaasan käräjäoikeus tuomitsi 18.4.2000 A:n rangaistukseen siitä, että A oli Vaasassa yksissä tuumin eräiden muiden kanssa anastanut
1) S Oy:n liikkeen lastauslaiturilta 27.11.1998 yhteensä 3 180 markan arvoiset kaksi pakettia, jotka sisälsivät osina lipaston ja pöydän.
2) Anastanut 7.12.1998 S Oy:n liikkeen lastauslaiturilta kuusi tuolia, jotka olivat paketeissa. Tuolien arvo on ollut 3 000 markkaa.
3) Anastanut 9.12.1998 T Oy:n liikkeen ulkorappusilta viisi huonekalupakkausta, jotka sisälsivät kolme pöytää ja kaksi lipastoa. Huonekalupakkausten arvo oli 5 083,74 markkaa sekä tästä oli aiheutunut vahinkoa huonekalupakkauksen toimittaneelle U Oy:lle.
4) Anastanut 23. - 24.2.1999 V Oy:n varastosta yhtiön omistamat noin 40 paria kenkiä, joiden arvo oli yhteensä 13 322,40 markkaa.
5) Anastanut 18. - 19.5.1999 X Oy:n omistamasta kuorma-autosta yhtiön omistamat kaksi kulmahiomakonetta, kaksi porakonetta, sähkösahan ja aggregaatin sekä jakoavaimen, joiden arvo oli yhteensä 3 660 markkaa.
6) Anastanut 9. - 10.8.1999 Y Oy:n omistamasta työmaakopista osakeyhtiön omistaman porakoneen, hiomakoneen, vaaituskoneen, sähkömoottorisahan, hitsauslaitteet, naulaimen ja sirkkelin. Näiden arvo oli yhteensä 17 569,34 markkaa.
A velvoitettiin käräjäoikeuden toimesta rikoskumppaniensa kanssa yhteisvastuullisesti suorittamaan vahingonkorvausta anastetun, kanteisiin jääneen omaisuuden arvona S Oy:lle 1. kohdan osalta 606,55 markkaa ja 2. kohdan mukaan 2 459,01 markkaa, 3. kohdan mukaan U Oy:lle 4 167 markkaa, 4. kohdan perusteella V Oy:lle 10 920 markkaa ja 5. kohdan mukaan X Oy:lle 3 000 markkaa sekä 6. kohdan osalta Y Oy:lle vakuutuksen omavastuuosuuden 2 400 markkaa ja Z Oy:lle yhtiön vakuutussopimuksen perusteella anastetuista omaisuudesta ja rikotusta lukosta suorittamat korvaukset 12 351,10 markkaa.
Käräjäoikeus tuomitsi lisäksi A:n menettämään valtiolle rikoksen tuoman taloudellisen hyödyn yhteisvastuullisesti rikoskumppaniensa kanssa 1. kohdan osalta 573,45 markkaa, 2. kohdan osalta 540,99 markkaa, 3. kohdan osalta 916,74 markkaa, 4. kohdan osalta 2 402,40 markkaa, 5. kohdan osalta 660 markkaa sekä 6 .kohdan osalta 3 168,24 markkaa.
Käräjäoikeuden mukaan rikoslaissa on säädetty siitä, että rikoksentekijä ei saa taloudellisesti hyötyä tehdystä rikoksestaan. Oikeuskäytännön mukaan rikoksella saatuna taloudellisena hyötynä pidetään sellaista hyötyä, jonka rikos on tosiasiallisesti toteuttanut. Siltä osin, kuin asianomistaja on saanut vahingonkorvausta.
Kohtiin 1-4 on vähittäismyyntihintaan sisältynyt arvonlisävero. Asianomistajat ovat asiassa vaatineet vahingonkorvauksena verotonta myyntihintaa. Rikosta sekä laillista menettelyä verrataan toisiinsa, kun pohditaan, onko rikoksentekijä saanut taloudellista hyötyä tehdystä rikoksesta. Käräjäoikeuden mukaan A hyötyi taloudellisesti rikoksesta, jos tuotteiden verollisen vähittäismyyntihinnan ja asianomistajalle tuomittua vahingonkorvauksen erotusta ei tuomita valtiolle menetetyksi. Kohtien 5 ja 6 mukaisesti käräjäoikeus perustelee menettämisseuraamusta sen mukaan, että asianomistajina olevat yhtiöt joutuvat maksamaan omaankin käyttöön ostamistaan työkaluista arvonlisäveroa.
A valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. A vaati, että hänet vapautetaan tuomituista menettämisseuraamuksista, koska hän ei ole saanut arvonlisäveron määrää hyötynä. Hovioikeus ei kuitenkaan muuta käräjäoikeuden ratkaisua.
A:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. Valituslupa koski A:lle tuomitun rikosten tuoman taloudellisen hyödyn menettämistä. A vaati, että hänet vapautetaan tuomitusta menettämisseuraamuksista. A:n mukaan vaatimus, jossa hänen tulee arvonlisäveron määrä menettää valtiolle rikoksesta saatuna hyötynä, tulee hylätä.
Rikosten tekoaikana voimassa olleen rikoslain mukaan rikoksen tekijälle tai sille, jonka puolesta tai hyväksi hän on toiminut, tuottama taloudellinen hyöty tuomitaan menetetyksi, mikäli oikeus niin katsoo tarpeelliseksi. Oikeuskäytännön mukaan silloin, kun asianomistajalla on mahdollisuus vaatia rikoksentekijältä vahingonkorvausta, ei hyötyä ole tuomittu menetetyksi valtiolle.
Uudemmassa rikoslaissa, joka tuli voimaan 1.1.2002, on uusi menettämisseuraamuksia koskeva kymmenes luku. Sen mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty tulee pääosin tuomita valtiolle menetetyksi. Sitä ei kuitenkaan tuomita, jos hyöty on palautettu tai tuomittu suoritettavaksi loukatun vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Tämä uusi laki oli tullut voimaan sen jälkeen, kun hovioikeus oli asian ratkaissut. Koska vanhempi laki ei johda ankarampaan lopputulokseen, on sitä sovellettava.
Rikoksesta saadun taloudellisen hyödyn menettämistä koskevien säännösten tarkoituksena on estää rikoksentekijää hyötymästä taloudellisesti rikoksesta. Myytävän tavaran hintaan sisältyy yleensä arvonlisävero. Arvonlisäveron osuus hinnasta on katsottu Korkeimman oikeuden mukaan olevan rikoksesta saatua taloudellista hyötyä.
Kohtien 1-4 mukaan A on saanut omaisuuden vähittäismyyntihintaa vastaavan taloudellisen hyödyn. Tämä siksi, koska ne olivat myytäväksi tarkoitettua käyttämätöntä omaisuutta. Kohdissa 5 ja 6 taloudellinen hyöty on anastetun käytetyn omaisuuden osalta omaisuuden käyvän arvon määräinen. A on kummassakin edellä mainitussa kohdassa velvollinen suorittamaan asianomistajalle vahingonkorvausta edellä määriteltyä määrää pienemmän määrän. Omaisuuden arvo ja vahingonkorvauksen välinen erotus (arvonlisävero) on määrätty tuomittavaksi valtiolle rikoksen tuomana taloudellisena hyötynä.
Korkein oikeus ei muuta hovioikeuden lopputulosta.
Oikeusneuvos Aarnio on ollut asiasta eri mieltä. Hänen mielestään kohtien 5 ja 6 mukaisesti A:lle ei tule määrätä menettämisseuraamusta. Tämä sen vuoksi, että omaisuus ei ollut myynnissä kyseisellä hinnalla, jolla omaisuus olisi ollut laillisesti hankittavissa. Tämä johtui siitä, että ne olivat omistajalla käytössä. Näin ollen niiden arvoa ei voida pitää suoraan asianomistajalle aiheutuneena vahinkona lisättynä arvonlisäveron määrällä. Aarnion mukaan näin ollen A:lle aiheutunut hyöty ei ole enempää kuin vahingonkorvauksen määrä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa