» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO:2005:54 oli kyse seksuaalirikosten vanhenemisesta. Syytetty X oli käyttänyt hyväkseen viittä alle 16-vuotiasta lasta. Tästä oli nostettu syyte 2002 tekojen ajankohtana voimassa olleen lainsäädännön mukaan viidestä törkeästä lapseen kohdistuvasta haureudesta ja toissijaisesti myöhemmin voimaan tulleesta viidestä törkeän lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tekojen aikana (1988-1992) voimassa olleen lainsäädännön mukaan kyseisen rikoksen vanhenemisaika oli kymmenen vuotta. Kyseessä kuitenkin oli myös syyttäjän oikeus nostaa syyte asianomistajarikoksesta yleisen edun perusteella ja asiaomistajien oikeudesta vahingonkorvaukseen. Tapauksessa tuli soveltaa tekojen aikana olevaa lainsäädäntöä, koska rikosoikeudessakin on yleisenä periaatteena laillisuusperiaate.
Käräjäoikeus katsoi, että syytetty on syyllistynyt viiteen törkeään lapsen hyväksikäyttöön, perustellen tätä sillä, että teot olivat jatkuneet usean vuoden ajan, nuorille oli aiheutunut vakavat seuraukset ja traumat, joiden vuoksi uhrit eivät kyenneet kertomaan tapahtumista aiemmin. X oli lukuisia kertoja saanut rahaa tai alkoholia vastaan lapset nostamaan hänet vinssillä ilman, niin että vinssi oli kiinnitetty tämän sukupuolielimeen. Lisäksi X oli saanut nuoret masturboimaan satoja kertoja X:n sukupuolielintä. X tuomittiinkin vankeusrangaistukseen ja korvaamaan uhreille vahinkoa kivusta ja henkisestä kärsimyksestä.
Valitus hovioikeuteen kuitenkin tuli. Hovioikeus lähti asianomistaja kerrallaan käsittelemään tapausta. Ensinnäkin yksi asianomistajista oli kuollut, eikä häntä oltu kuultu asian johdosta. Voimassa olleen oikeuden mukaan kyseessä oli asianomistajarikos ja vaatisi näin ollen tärkeää yleistä etua, jotta syyteoikeus olisi. Tällaista ei hovioikeus katsonut olevan, joten syyte jätettiin tutkimatta. Neljän nuoren osalta hovioikeus ensinnäkin painotti ikää. He olivat 13-15-vuotiaita, eli eivät enää aivan pieniä. He olivat menneet vapaaehtoisesti joko oma-aloitteisesti tai X:n pyynnöstä, eikä X ollut heihin koskaan kajonnut. Lisäksi oli tutkittava voimassa olevaa lainsäädäntöä. Teko ei osoittanut tekoaikana voimassa olleen rikoslain 20:3.3:ssa tarkoitetun tavoin erityistä raakuutta tai julmuutta, jonka vuoksi siihen sovellettiin 2 momenttia. Lapseen kohdistuvan haureuden kovin rangaistus oli kuusi vuotta. Koska syyte oli nostettu vasta 10 vuotta rikosten päättymisestä, oli se vanhentunut ja syyte oli hylättävä.
Uhrit valittivat korkeimpaan oikeuteen, mutta korkein oikeus oli samoilla linjoilla alemman asteen kanssa. Teko ei ollut erityistä julmuutta ja raakuutta osoittava. Kuitenkin yhden uhrin osalta, X sai tuomion. Rikos, joka kohdistui jo menehtyneeseen asianomistajaan ei ollut ehtinyt vanhentua, koska rikos oli jatkunut 1995 vuoteen saakka. Hänet tuomittiinkin tästä teosta kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Vahingonkorvausvelvollisuutta ei kuitenkaan ollut korkeimman oikeuden mielestä syntynyt, koska X ei ollut menettelyllään loukannut heidän vapauttaan tai seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan siten, että heille olisi syntynyt oikeus korvaukseen mainitussa lainkohdassa tarkoitetusta kärsimyksestä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa