» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO 2012:37 yritys oli maksanut ulkomaiselle virkamiehelle yhteensä kolme miljoonaa Iso-Britannian puntaa 2.1.1998 ja 19.10.2001 välisenä aikana. Yritystä oli edustanut henkilö A, jota syyttäjä vaati tuomittavaksi rangaistukseen törkeästä lahjuksen antamisesta 1.1.1999 jälkeen suoritettujen maksuerien osalta. Käräjäoikeus oli hylännyt syytteen, sillä se katsoi, ettei kyseistä törkeän lahjuksen antamista ollut säädetty rangaistavaksi rikoksen tekohetkellä, joka oli sen mukaan A:n ja yrityksen välisen edustussopimuksen tekohetki eli vuosi 1997. Käräjäoikeus oli perustellut ratkaisuaan perustuslain taannehtivuuskiellolla eli sillä, että rikoslain säännöksiä ei voi soveltaa takautuvasti sellaisiin tekoihin, jotka ovat tapahtuneet ennen säännöksen voimaantuloa eli ennen vuotta 1999. Syyttäjä oli valittanut käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen, joka oli palauttanut asian käsiteltäväksi uudelleen käräjäoikeudessa. Hovioikeuden mukaan taannehtivuuskiellon soveltaminen ei tullut kyseeseen, sillä syyte koski tekoja, joista osa oli tapahtunut 1.1.1999 jälkeen, jolloin törkeän lahjuksen antaminen oli tullut rangaistavaksi.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden ratkaisua, joten asia palautettiin uudelleen käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että eri erissä annetut lahjukset on katsottava erillisiksi teoiksi, joiden rangaistavuus on arvioitava erikseen. Näin ollen 1.1.1999 jälkeen annettuihin lahjuksiin ei voitaisi soveltaa taannehtivuuskieltoa, koska lahjuksen antaminen säädettiin silloin rangaistavaksi. Korkeimman oikeuden mukaan lahjuksen antamisen kriminalisoinnin tarkoituksena on turvata viranomaistoiminnan asiallisuus ja puolueettomuus sekä kansalaisten luottamus siihen. Sen vuoksi tässä tapauksessa annetut lahjukset oli perusteltua katsoa toisistaan erillisiksi teoiksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa