» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa B ja C olivat A:n asunnossa törkeästi pahoinpidelleet X:ää. Pahoinpitely oli ollut ihmisarvoa alentavaa sekä tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla. Käräjäoikeus oli tuominnut myös A:n törkeästä pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta, vaikka ei ollut ilmennyt suoraan, että hän olisi osallistunut varsinaiseen ruumiilliseen väkivaltaan.
Avunannossa on kysymys rikoksen tapahtumisen edistämisestä. Rangaistukseen avunannosta tuomitaan lievennetyn asteikon mukaan. Hovioikeuden mukaan A, joka oli myös ollut paikalla, ei ollut osallistunut tekojen suunnitteluun tai toteuttamiseen eikä ollut etukäteen tiennyt B:n ja C:n pahoinpitely aikeista. Hovioikeus kuitenkin katsoi A:n syyllistyneen avunantoon luovuttamalla asuntonsa B:n ja C:n käytettäväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun pitkäkestoinen pahoinpitely oli alkanut.
Korkein oikeus taas katsoi, ettei avunannon tunnusmerkistö täyttynyt vain sillä, että A, asunnon haltijana ei ollut puuttunut asunnossaan tapahtuneeseen pahoinpitelyyn. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja A:ta koskeva syyte avunannosta törkeään pahoinpitelyyn hylättiin. Eli toisin sanoen A vapautettiin tuomiotusta rangaistuksesta. Korkein oikeus arvio perusteluissaan rikosoikeudellista avunantoa siten, että täyttääkö tapaus rangaistavan avunannon tunnusmerkistön. Korkein oikeus katsoi, että yksinomaan passiivisuutena ilmenevä menettely ei täytä rikoslain tarkoittamaa rangaistavaa avunantoa, ellei A sitten olisi käyttäytymisellään jotenkin edistänyt pahoinpitelyä. Tällaista näyttöä ei kuitenkaan ollut hovioikeuden tuomiossa.
Korkein oikeus ei pitänyt riittävänä perusteluna sitä, että A ei ollut puuttunut tapahtumiin asunnossa. Tämä johtuu siitä, että laiminlyönnin rikosoikeudellinen vastuu olisi tässä tapauksessa vaatinut erityisen oikeudellisen velvollisuuden estää seurauksen syntymisen. A:lla olisi pitänyt olla velvollisuus esimerkiksi virkaan, toimeen tai asemaan, tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen, tehtäväksi ottamiseen tai sopimukseen, tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan tai muuhun rinnastettavaan syyhyn. Niinpä ei voida katsoa, että yksinään asunhuoneiston haltijalla olisi sellainen oikeudellinen vastuuasema, joka velvoittaisi hänet ryhtymään toimenpiteisiin asunnossaan tapahtuvien rikosten estämiseksi. Näin ollen avunannon tunnusmerkistö ei täyty ja A ei siten ole syyllistynyt avunantoon törkeään pahoinpitelyyn.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa