» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa X ja Y olivat oikeudenkäynnissä kuultavia. A oli lähettänyt heille uhkauskirjeet, joilla oli tarkoitus vaikuttaa X:n ja Y:n lausuntojen sisältöön. X ja Y eivät olleet saaneet uhkauskirjeitä, joten A ei ollut rikoslain 15 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla uhkauksella yrittänyt vaikuttaa oikeudenkäytössä kuultavaan. Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen tunnusmerkistö ei täyttynyt.
Käräjäoikeus oli tuominnut A:n kolmesta oikeudenkäytöstä kuultavan uhkaamisesta ja muista rikoksista 1 vuoden ja 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.
A valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja vaati oikeudenkäytöstä kuultavan uhkaamista koskevien syytteiden hylkäämistä. Valitustaan A perusteli siten, että teot olivat jääneet yrityksiksi eikä oikeudenkäytöstä kuultavan uhkaamisen yritys ole rangaistava teko. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
A:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen. A vaati, että syytteet oikeudenkäytöstä kuultavan uhkaamisesta hylätään ja rangaistusta tämän johdosta alennetaan. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen tunnusmerkistön täyttäviin tekoihin, joista sekä käräjäoikeus että hovioikeus ovat tuominneet A:n rangaistukseen.
Tapaukseen sovelletaan rikoslain 15 luvun 9 §:n 1 momenttia. Kyseisen säännöksen mukaan, joka oikeudettomasti tai väkivallalla tai uhkauksella estää tai yrittää estää toista antamasta lausuntoa todistajana, asiantuntijana, muuna kuultavana tai asianosaisena oikeudenkäynnissä, esitutkinnassa, poliisitutkinnassa tai niihin rinnastettavassa muussa viranomaismenettelyssä tai vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa lausunnon sisältöön on tuomittava oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen mukaan yritys ja täytetty teko ovat yhtä moitittavia. Teon täyttymisen kannalta ratkaisevaa on teon kohteeksi joutuneen henkilön reaktio.
Korkein oikeus totesi, että rikoslain 15 luvun 9 §:n 1 momenttia on tulkittava siten, että rangaistavuus edellyttää uhkauksen tulemista lausunnonantajan tietoon. Vasta tietoisuus uhkauksesta voi johtaa kohdehenkilön muuttamaan lausuntoaan tai luopumaan lausunnon antamisesta oikeudessa. Jos uhkaus ei ole saavuttanut kohdettaan, ei se ole voinut vaikuttaa tämän tahdonmuodostukseen. Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota. Korkein oikeus hylkäsi syytteet oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta. A tuomitaan seitsemäksi kuukaudeksi vankeuteen lievästä ampuma-aserikoksesta, pahoinpitelystä, törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, liikennerikkomuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa