» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli lyönyt B:tä teräaseella kaulan alueelle aiheuttaen noin kahden senttimetrin pituisen pinnallisen, ihonalaiskudokseen ulottuneen haavan. Välittömästi teon jälkeen A oli kutsunut paikalle sairasauton. Ennen sairasauton saapumista verenvuoto haavasta oli tyrehtynyt. Kysymys oli siitä, oliko A syyllistynyt tapon yritykseen.
Käräjäoikeus katsoi A:n lyöneen tahallaan B:tä puukolla kaulaan ja siihen kohdistunutta puukoniskua oli pidettävä hengenvaarallisena. Käräjäoikeuden mukaan se seikka, että isku ei ollut osunut B:n kaulavaltimoon, oli johtunut vain sattumasta. A:n oli täytynyt mieltää menettelynsä luonne ja se, että B:n kuolema saattoi olla sen varsin todennäköinen seuraus. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että A oli tahallaan yrittänyt tappaa B:n. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus lausui, että rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla taposta tuomitaan se, joka tappaa toisen. Pykälän 2 momentin mukaan rikoksen yritys on rangaistava. Lisäksi rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä ja rikoslain 5 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan yrityksestä ei rangaista, jos tekijä on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen täyttämisestä tai muuten estänyt tunnusmerkistössä tarkoitetun seurauksen syntymisen. Pykälän 3 momentin mukaan yrityksestä ei myöskään rangaista, jos teko jää täyttymättä tai tunnusmerkistössä tarkoitettu seuraus syntymättä tekijästä riippumattomasta syystä, mutta hän on vapaaehtoisesti ja vakavasti pyrkinyt estämään rikoksen täyttymisen tai seurauksen syntymisen.
Korkein oikeus totesi myös, että henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen yrityksen rangaistavuus edellyttää sitä, että teolla on aiheutettu todellinen vaara rikoksen täyttymisestä. Teko on myös yrityksenä rangaistava, vaikka sillä ei olisikaan jälkikäteen arvioituna aiheutettu vaaraa rikoksen täyttymisestä, mikäli vaara on vältetty ainoastaan satunnaisista syistä.
Seuraavaksi korkein oikeus arvioi tapauksessa sitä, oliko A omasta tahdostaan ehkäissyt rikoksen täyttymisen, jolloin teko jäisi rikoslain 5 luvun 2 §:n nojalla rankaisematta. Kun A oli tapauksessa välittömästi tekonsa jälkeen pyrkinyt vapaaehtoisesti ja vakavasti toimimaan rikoksen täyttymisen ehkäisemiseksi, hänen tekonsa jäi yrityksenä rankaisematta. A tuomittiin näin ollen törkeästä pahoinpitelystä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa