» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO 2012:71 A tuomittiin käräjäoikeudessa törkeästä veropetoksesta ja muista rikoksista yhteensä 2v ja 2kk vankeuteen ja liiketoimintakieltoon. Syytteen mukaa A, joka oli yhtiön C yhtiömies, oli tietoisesti jättänyt ilmoittamatta verovuodelta 2001 arvonlisäverollista myyntiä. Lisäksi vuosilta 2002 ja 2003 A oli ilmoittanut virheellistä tietoa arvonlisäverollisesta myynnistä.
Käräjäoikeus katsoi menettelyn johtaneen siihen, että yritystä ei verotettu tarpeeksi ja näin ollen kyseisiltä verovuosilta arvonlisäveroja jäi saamatta reilut 72 500 euroa. Käräjäoikeuden mukaan teko oli törkeä, koska sillä pyrittiin saamaan taloudellista etua, joka kokonaisuutena tarkastellen oli määrältään huomattava.
Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen muun muassa myös eriasteisiin kirjanpitorikoksiin, törkeään velallisen epärehellisyyteen sekä verorikkomukseen.
Hovioikeudessa tuomioistuin ei ottanut käsittelyyn törkeää veropetosta koskevaa syytettä eikä tuloveroja koskevaa veropetossyytettä. Syytteiden tutkimatta jättäminen johti käräjäoikeuden määräämän rangaistuksen alentamiseen.
Verotoimisto päätti verotarkastuksen jälkeen määrätä avoimen yhtiön C maksamaan jälkiverotuksin myynnin veroihin 50 prosentin korotuksen, koska yhtiö oli A:n menettelyn vuoksi laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa.
Euroopan ihmissoikeussopimuksen (EIS) mukaan ketään, joka on lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi, ei saa saman tuomiovallan nojalla laittaa uudelleen tutkintaan tai rangaista samasta teosta toista kertaa (ne bis in idem-sääntö).
Tapauksessa kyse olikin siitä, voidaanko A tuomita veropetokseen, kun veronkorotukset ja petossyyte perustuvat molemmat samaan avoimen yhtiön ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin.
Korkein oikeus katsoi, että käsiteltävänä oleva syyte koski yhtiön C 2001-2003 päättyneitä tilikausia. Arvonlisänveronkorotukset olivat täten ehtineet tulla tulleet lopullisiksi ennen syytteen vireille tuloa.
Korkein oikeus on katsonut, että EIS:n ne bis in idem- säännön näkökulmasta veronkorotus ja veropetos syyte suuntautuvat olennaisesti samoihin tosiseikkoihin ja siksi on aiheellista pitää veronkorotuksia A:han kohdistuvana, hänen menettelystään johtuvana, rangaistuksena.
Korkein oikeus katsoo, että veronkorotuspäätökset ovat tulleet lopullisiksi ennen törkeää veropetosta koskeneen syytteen vireille tuloa ja tämän vuoksi syytteen tutkimiselle on ollut laillinen este. Laillisen esteen vuoksi syytettä ei tule käsitellä.
Eriävän mielipiteen esittäneen jäsenen lausunto
Tapauksessa on selvää, että teon samuus ne bis in idem- säännön edellytyksenä täyttyy. Ongelmana onkin se, voidaanko katsoa, että hallinnollinen seuraamus olisi määrätty samalle vastaajalle johon rikossyyte kohdistuu.
Oikeuskäytännössä esiintyy periaate, jonka mukaan on selvää, että eri subjekteille asetetut seuraamukset eivät suuntautuisi samaan vastaajaan. Oikeuskäytäntö tosin ottaa kantaa vain tapauksiin, joissa on kyseessä osakeyhtiö, eikä niinkään siihen, miten tulisi toimia kun kyseeseen tulee henkilöyhtiö. Lisäksi ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö ei velvoita ne bis in idem- säännön soveltamista henkilöyhtiön ja sen yhtiömiehen kohdalla.
Toisaalta vastuun samastamista kuitenkin puoltaa Suomen oikeusjärjestelmän velkavastuuta ja verotusmenettelyä koskeva sääntely. Lisäksi ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut velvoittavat tietyin edellytyksin rinnastamaan hallinnollisen sanktion rikossyytteeseen. Tällöin yhtiömies on henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön veroseuraamuksista.
Eriävän mielipiteen antanut jäsen katsoi avoimen yhtiön ja sen yhtiömiehen vastuun samastamista puoltavien perusteiden olevan painavampia, joten hänkin päätyi samaan lopputulokseen kuin enemmistö.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa