» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli tuomittu erilaisissa rangaistuksenmääräys- ja tuomioistuinmenettelyissä sakkoihin useista teoista, jotka oli tehty suurin piirtein vuoden sisällä. Tämän lisäksi A:lle oli asetettu yksi uhkasakko. Kun kyseessä olleet sakot olivat jääneet A:lta maksamatta eikä niitä oltu saatu häneltä perityksi, virallinen syyttäjä vaati käräjäoikeutta määräämään A:lle sakkojen maksamisen sijasta muuntorangaistuksena vankeutta. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsoen arvioitavaksi, oliko tällainen menettely tapauksessa mahdollista huomioon ottaen A:n henkilökohtaiset olosuhteet.
Rikoslain 2 a luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan tuomioistuin voi jättää muuntorangaistuksen määräämättä, jos muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon sakotetun henkilökohtaiset olosuhteet, rikoksesta hänelle aiheutuneet muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat. Luvun 7 §:n 2 kohdan mukaan voidaan maksamattoman uhkasakon sijasta tuomittava muuntorangaistus jättää määräämättä, jos muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon velvoitetun henkilökohtaiset olosuhteet, päävelvoitteen noudattamatta jättämisestä hänelle aiheutuneet muut seuraukset tai muut seikat.
Käräjäoikeus tuomitsi edellä mainittuja lainkohtia syvällisemmin analysoimatta A:n 90 päivän vankeuteen yhteensä 385:n päiväsakon ja yhden uhkasakon muuntorangaistuksena. Käräjäoikeus sovelsi tapaukseen rikoslain 2 a luvun 4 ja 5 §:ä. A valitti tuomiosta hovioikeuteen. Valituksessaan hän täsmensi, että hän oli ollut useita kertoja psykiatrisessa hoidossa sinä aikana, kun hän oli tehnyt sakkojen perusteina olleet teot. Tämän lisäksi A oli otettu tahdosta riippumattomaan hoitoon lähes välittömästi viimeisen sakon aiheuttaneen tekonsa jälkeen, minkä johdosta monet sakoista oli määrätty hänelle maksettavaksi vasta silloin, kun hän jo oli tahdosta riippumattomassa hoidossa. Tämän johdosta hän vaati, ettei sakkoja muutettaisi vankeudeksi henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteisiin vedoten.
Hovioikeus kiinnitti tapauksessa huomiota rikoslain 2 a luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohtaan ja totesi siihen liittyvän hallituksen esityksen pohjalta, että muuntorangaistuksen määräämättä jättäminen voi joissain tapauksissa olla tarkoituksenmukaista, jos sakkoihin määrätty henkilö on esimerkiksi laitoshoidossa eikä siitä syystä ole kykeneväinen maksamaan sakkoja. Tästä huolimatta hovioikeus ottaen huomioon sakkojen runsaan lukumäärän ja rikosten tekoajankohdat päätyi olemaan muuttamatta käräjäoikeuden tuomiota. Psykiatrinen laitoshoito otettiin näin ollen hovioikeuden toimesta huomioon, mutta sitä ei nähty tapausta kokonaisuutena arvioitaessa sellaiseksi kohtuussyyksi, jonka perusteella muuntorangaistus oltaisiin voitu jättää määräämättä.
Korkeimman oikeuden tapausselostuksesta ilmenee, että A oli sen jälkeen, kun hänet oli määrätty tahdostaan riippumattomaan psykiatriseen hoitoon siirretty vuoden kestävään päihdekuntoutukseen. Korkeimman oikeuden arvion mukaan ne sakot, jotka A:lle oli määrätty tahdostaan riippumattomaan psykiatriseen hoitoon määräämisen ja kuntoutuksen aikana eivät olleet katsottavissa sellaisiksi, jotka A olisi kyennyt tällöin maksamaan. Korkein oikeus otti harkinnassaan muuntorangaistuksen määräämättä jättämistä vastustavana seikkana huomioon sakkojen runsaan lukumäärän, mutta toisaalta myös totesi olevan selvää, että A:n tekemät rikokset olivat liittyneet päihteiden ja huumeiden käytön sekoittamaan elämänvaiheeseen, josta A oli nyt sitoutuneesti kuntoutuksen avulla pyrkimässä eroon.
Korkein oikeus päätyi lopulta siihen lopputulokseen, että A:n taloudelliset vaikeudet yhdistettyinä sosiaali- ja terveydenhuollon toimiin puolsivat muuntorangaistuksen määräämättä jättämistä sekä rikoslain 2 a luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan että saman luvun 7 §:n 2 momentin perusteella. Näin ollen muuntorangaistusta ei tullut sen näkemyksen mukaan määrätä yhtäältä päiväsakkoihin ja toisaalta uhkasakkoon perustuen. Korkein oikeus kumosi alempien oikeusasteiden tuomiot ja jätti muuntorangaistuksen kokonaisuudessaan määräämättä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa