» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tuomitessaan A:n taposta vankeusrangaistukseen sekä menettämään ehdonalaisen vapautensa käräjäoikeus oli antanut lausuman, jonka mukaan A voitiin määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen. Asian ollessa vireillä hovioikeudessa vaarallisten rikoksenuusijoiden eristämistä koskeva lainsäädäntö kumottiin ja säännökset koko rangaistuksen suorittamisesta vankilassa kuten myös uudet säännökset ehdonalaisen vapauden menettämisestä tulivat voimaan. Kysymys oli siitä, johtivatko tuomitsemishetkellä voimassa olevat rikoslain säännökset A:n tapauksessa lievempään lopputulokseen kuin rikoksen tekohetkellä voimassa olleet säännökset. Jos tuomitsemishetkellä voimassa olevat säännökset johtaisivat lievempään lopputulokseen, olisi näitä sääntöjä sovellettava lievemmän lain periaatteen sekä rikoslain mukaan rikoksentekohetkellä voimassa olevien ankarampien säännösten sijasta.
Hovioikeus
Hovioikeus lausui, että pääasiassa kyseessä olevan määräyksen antamiseen olisi sovellettava käräjäoikeuden tavoin tekohetkellä voimassa ollutta lakia, sillä määräyksen antamisen edellytykset eivät ole muuttuneet A:n tapaukseen sovellettaessa hänen kannaltaan lievemmiksi. Koska uusi laki kuitenkin mahdollistaa ehdonalaiseen vapauteen pääsemisen tietyin lisäedellytyksin aikaisemmin kuin mitä vanha laki salli, johtaa uusi laki kokonaisuutena arvioiden lievempään lopputulokseen. Tämän vuoksi hovioikeus sovelsi tuomitsemishetkellä voimassa olevia uusia säännöksiä ja määräsi, että A vapautui vankilasta vasta suoritettuaan hänelle tuomitun rangaistusajan kokonaan. Hovioikeus myös hyväksyi käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen siltä osin kuin siinä oli määrätty menetetyksi A:n ehdonalainen vapaus ja tuomitsi A:n taposta ja pahoinpitelystä yhteiseen 10 vuoden vankeusrangaistukseen.
Korkein oikeus
A:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen, jossa hän vaati, että syyte hylätään. Toissijaisesti A vaati, että hovioikeuden ratkaisu kumotaan siltä osin kuin A:n ehdonalainen vapaus oli määrätty menetetyksi tai että A:lle määrätään uudesta rangaistuksesta ja jäännösrangaistuksesta yhteinen vankeusrangaistus. Jäännösrangaistuksella tarkoitetaan sitä aikaa, joka vangilla jää suorittamatta vankilassa, kun hän pääsee ehdonalaiseen vapauteen. Korkeimmassa oikeudessa oli ensisijaisesti kysymys siitä, mitä menettelyä ja mitä säännöksiä oli sovellettava A:n rangaistusseuraamusta määrättäessä. Korkein oikeus katsoi, että Hovioikeus on määrännyt A:n menettämään ehdonalaisen vapautensa rikosten tekohetkellä voimassa olleita säännöksiä soveltaen katsoen niiden johtavan A:n kannalta joka tapauksessa lievempään lopputulokseen, ja ettei Hovioikeuden tuomio johda siihen A:n valituksessaan esittämään lopputulokseen, että hän joutuisi suorittamaan myös jäännösrangaistuksensa kokonaan. Korkein oikeus totesi, ettei se muuta Hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa