» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on kysymys rikosasiasta, jossa asianomistaja ja vastaaja olivat erimieltä siitä, oliko seksuaalinen kanssakäyminen perustunut pakottamiseen vai ollut vapaaehtoista. Asia eteni korkeimpaan oikeuteen näytön arvioinnin osalta.
Syyttäjä oli käräjäoikeudessa vaatinut X:lle rangaistusta sukupuoliyhteyteen pakottamisesta. X oli syytteen mukaan A:n asunnossa kiertänyt kätensä A:n ympärille, kosketellut tätä rinnoista, jalkojen välistä ja takapuolesta sekä suudellut tätä, vaikka A oli kieltänyt useaan kertaan sanallisesti X:ää ja yrittänyt työntää X:ää poispäin. Tämän jälkeen X oli työntänyt A:n makuuhuoneeseen, riisunut tämän vaatteet, istunut A:n rintakehän päällä sekä työntänyt sukupuolielimensä A:n sukupuolielimen. A:lle oli tullut rintaan mustelma. Näin ollen X oli siten pakottanut A:n sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa.
Käräjäoikeus katsoi, että syytteessä mainittu mustelma oli mahdollisesti tullut muussa tilanteessa, koska mustelman väri viittasi jäljen vanhempaan alkuperään. Toisaalta se, että A oli tapahtumien jälkeen hakeutunut mielenterveystoimistoon hoitoon, tuki jossain määrin syytettä. A:ta koskevassa lääkärinlausunnossa ei ilmennyt väkivaltaan liittyviä seikkoja. Käräjäoikeuden mukaan näyttö siitä, että X olisi väkivaltaa käyttämällä tai vakivallalla uhkaamalla pakottanut A:n sukupuoliyhteyteen, ei ollut riittävä. Tämän vuoksi epäselvä tapaus oli ratkaistava syytetyn eduksi ja käräjäoikeus hylkäsi syytteen.
Syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että X:lle luetaan syyksi syytteen mukainen pakottaminen sukupuoliyhteyteen. Hovioikeus katsoi asiassa olevan riidatonta, että X oli ollut A:n kanssa sukupuoliyhteydessä. Lisäksi hovioikeus katsoi, että A:n kertomuksella ja sitä tukevilla lääkärinlausunnoilla oli tullut näytetyksi, että X oli menetellyt syytteessä kerrotulla tavalla. Hovioikeuden mukaan X:n oli täytynyt ymmärtää toimineensa vastoin A:n tahtoa. Tämän vuoksi hovioikeus tuomitsi X:n syytteen mukaisesti pakottamisesta sukupuoliyhteyteen kymmeneksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen sekä velvoitti X:n suorittamaan vahingonkorvausta A:lle.
X valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen. X vaati, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan rangaistuksesta sekä korvausvelvollisuudesta. Näin ollen korkein oikeus arvioi asiassa esitetyn näytön perusteella, osoittaako näyttö riittävällä varmuudella X:n syyllistyneen sukupuoliyhteyteen pakottamiseen vai jääkö hänen syyllisyydestään varteenotettava epäily.
Korkein oikeus katsoo, että A:n kertomusta voidaan sitä tukeva näyttö huomioon ottaen pitää luotettavana. Lisäksi näytön katsotaan olevan asian laatuun ja näyttömahdollisuuksiin nähden riittävän kattava. X:n kertomus puolestaan sisältää useita seikkoja, jotka merkittävästi horjuttavat hänen uskottavuuttaan ja kertomuksensa luotettavuutta. Hänen kertomuksensa luotettavuutta heikensi erityisesti se, että hän kielsi esitutkinnassa olleensa sukupuoliyhteydessä A:n kanssa, mutta DNA-tutkimuksen jälkeen myönsi olleensa sukupuoliyhteydessä A:n kanssa. Myös X:n väitteet A:n pyrkimyksistä hyötyä hänestä taloudellisesti, vaikutti erityisen epäloogiselta A:n kohtuullisen hyvä taloudellinen asema huomioon ottaen.
Korkein oikeus päätyi siihen, että syytteen tueksi on esitetty riittävä näyttö. Näin ollen X:n syyllistymisestä syytteen mukaiseen pakottamiseen sukupuoliyhteyteen ei ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa