» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on kyse veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta. Asia eteni korkeimpaan oikeuteen todistelun ja näytön arvioinnin osalta. Lisäksi kysymys oli myös todistelun vastaanottamista koskevasta menettelystä hovioikeudessa.
Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään veropetokseen, koska tämä oli romukullan välitystä harjoittaessaan antanut viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta sekä veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla oli merkitystä veron määräämiselle ja siten aiheuttanut veron määräämisen liian alhaiseksi sekä veron määräämättä jättämisen. Lisäksi käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen kirjanpitorikokseen, koska tämä oli laiminlyönyt kirjata myynneistä aiheutuneet tulot liiketapahtumina toiminimensä kirjanpitoon sekä laiminlyönyt kokonaan laatia tilinpäätökset.
Käräjäoikeudessa kuultiin todistajina H:ta ja V:tä sekä A:sta verotarkastuksen tehnyttä verotarkastaja K:ta. Tämän perusteella käräjäoikeus katsoi tulleen näytetyksi, että H:n yhtiöt sekä V:n yhtiöt olivat myyneet A:lta suoraan ostamansa tai V:n ensin H:lle myymänsä kultaromun kahdelle kierrätysliikkeelle. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 1 vuoden 2 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä ehdollisen vankeuden oheisrangaistuksena 20 tuntia yhdyskuntapalvelua. Tämän lisäksi A määrättiin kolmeksi vuodeksi liiketoimintakieltoon ja hänet velvoitettiin korvaamaan Verohallinnolle välteltyjen verojen määrän.
A valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. A perusteli valitustaan sillä, että H:n ja V:n yhtiöiden edelleen myymä romukulta ei ollut peräisin häneltä, vaan yhtiöt olivat myyneet kierrätysliikkeelle muuta kultaa. A väitti kullan olevan mahdollisesti peräisin elektroniikkaromusta, joka sisälsi samoja metalleja kuin romukulta, eli platinaa ja palladiumia. A perusteli väitettään asiantuntevan todistajan sähköpostitse toimittamalla lausunnolla.
Hovioikeus korjasi vältetyn veron ja Verohallinnolle suoritettavan vahingonkorvauksen määrää ja jätti sähköpostiviestin huomioon ottamatta. Muilta osin hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion.
A valitti korkeimpaan oikeuteen ja vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi tai että syyte ja korvausvaatimus hylätään.
Korkein oikeus katsoo asiassa ilmenneen, että A:n harjoittamaa kultakauppaa on ryhdytty tutkimaan niiden tietojen perusteella, jotka ovat tulleet ilmi eräässä toisessa metalliromun kauppaan liittyvässä veropetostutkinnassa. Tuo tutkinta on koskenut tässä tapauksessa todistajina kuultuja H:ta ja V:tä. Sittemmin A:han on kohdistettu verotarkastus ja on katsottu, että H:n ja V:n yhtiöiden välittämä kultaromu on ollut A:n hankkimaa kultaromua. Tämä verotarkastus on ollut syytteen ja alempien oikeuksien syyksilukemisen perusteena. Ongelmallista asiassa oli se, että verotarkastusta tehtäessä ei ollut tiedetty, että myös elektroniikkaromu sisälsi kullan ohella platinaa ja palladiumia.
Korkeimman oikeuden mielestä asiassa ei ole esitetty sellaisia kirjallisia todisteita, jotka suoranaisesti osoittaisivat, että H:n ja V:n yhtiöt olisivat ostaneet syytteessä tarkoitettuja määriä romukultaa juuri A:lta. Näytön arvioinnin kannalta korkein oikeus toteaa, että verotarkastuskertomuksesta ilmenee, että H:n ja V:n ilmoittamat ostomäärät eivät pidä paikkaansa. Tapauksessa selvitettyjen ostojen vähäisyys huomioon ottaen asiassa ei ole näytetty, että A olisi harjoittanut romukullalla sellaista kauppaa, josta hänelle olisi kertynyt veropetoksen tunnusmerkistössä edellytetyllä tavalla verotettavaa tuloa tai josta hän olisi ollut kirjanpitovelvollinen. Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt syytteessä tarkoitettuihin törkeään veropetokseen ja kirjanpitorikokseen. Näin ollen hovioikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään. A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja liiketoimintakiellosta sekä vahingonkorvausvelvollisuudesta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa