» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa 2010:18 oli kyse rangaistuksen määräämisestä. Tapauksessa A oli syyllistynyt yli sataan pääosin polkupyöriin kohdistuneisiin varkauksiin sekä yhdeksään liikennetuhotyön yritykseen ja eräisiin muihin rikoksiin. A:lla oli kehitysvamma ja tapauksessa oli kysymys sen merkityksestä rangaistuksen määräämisessä.
Käräjäoikeus oli tuominnut A:n useista eri rikoksista kuten varkauksista, maksuvälinepetoksista, lievästä pahoinpitelystä ja liikennetuhotyön yrityksistä yhteiseen yhden vuoden viiden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A valitti tuomiosta hovioikeuteen, joka lausuin, että A:lle määrätty rangaistus oli kohtuullinen, eikä sitä ollut syytä alentaa tai määrätä ehdolliseksi.
A valitti Korkeimpaan oikeuteen ja vaati rangaistuksen alentamista ja sen määräämistä ehdolliseksi. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa on arvioitavana erityisesti A:n kehitysvamman merkitys vankeusrangaistuksen pituuden mittaamisessa sekä rangaistuslajin valinnassa ehdottoman ja ehdollisen vankeuden välillä. Rangaistusta määrättäessä on rikoslain mukaan otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus täytyy mitata niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. A:lla on ollut kehitysvamma ja hänen kokonaissuoriutumisensa vastaa lievästi kehitysvammaisen tasoa. A:n kyky arvioida erilaisia tilanteita ja tekojen seurauksia jää huomattavasti alle hänen todellisen ikänsä edellyttämän tason. A:n syyllisyyden hänen syykseen luettuihin rikoksiin on katsottava olevan normaalia vähäisempi. Tästä huolimatta rikosten suuri määrä ja asianomistajille aiheutettu vahinko sekä liikennetuhotöiden yritysten vaarallisuus huomioon ottaen tuomittua vankeusrangaistusta ei ole syytä alentaa.
Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välinen lajivalinta on kokonaisharkintaa. Valinnassa on kiinnitettävä huomiota rikoksen vakavuuden ja teosta ilmenevän syyllisyyden lisäksi myös muihin mittaamisperusteisiin. A:ta ei ole ennen nyt kyseessä olevia tekoja rikoksista rekisteröity. Hän on myös nuori. Kehitysvammaisuus on tekijä, jolla on merkitystä arvioitaessa valintaa ehdottoman ja ehdollisen vankeuden välillä. Ehdoton vankeus olisi kehitysvammaiselle varsin ankara ja seurauksiltaan hänelle ilmeisen vahingollinen ja siten kohtuuttomana pidettävä rangaistus.
Korkein oikeus katsoi näillä perusteilla, että ehdollinen rangaistus on asiassa riittävä. Tältä osin se muuttaa hovioikeuden tuomiota. Vankeuden pituus pysyy samana.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa