» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
L ja P oli luovutettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella Suomeen epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta, joka käsitti suuren amfetamiinimäärän laittoman maahantuonnin. Heitä syytettiin sen jälkeen törkeästä huumausainerikoksesta, jolla he olivat tuoneet maahan suuren määrän hasista. Syytteen teonkuvaus poikkesi huumausaineen laadun, rikoksen tekoajan sekä tekopaikan osalta osittain pidätysmääräyksen teonkuvauksesta. Kysymys oli siitä, oliko L ja P asetettu syytteeseen muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi L:n ja P:n vankeusrangaistukseen 15. - 26.2.2006 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta. P tuomittiin lisäksi vankeusrangaistukseen kahdesta muusta törkeästä huumausainerikoksesta. Kihlakunnansyyttäjä sai ennen käräjäoikeuden käsittelyn alkamista Puolan Eurojust-virastossa työskentelevältä edustajalta tiedon, ettei ollut tarvetta pyytää Puolalta suostumusta syyttää L:a törkeästä huumausainerikoksesta, joka käsitti hasiksen maahantuonnin, vaikka luovutus oli tapahtunut sen perusteella, että L:n epäiltiin tuoneen maahan amfetamiinia. Espanjalainen asianomainen tuomioistuin antoi 11.7.2007 suostumuksensa sille, että P:tä saatiin syyttää myös sanotusta rikoksesta.
Hovioikeus
L:n ja P:n valitettua Helsingin hovioikeuteen ja väitettyä, ettei heitä olisi saanut syyttää 15. - 26.2.2006 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta, koska se ei ollut ollut heidän luovuttamisensa perusteena Suomeen, hovioikeus katsoi 16.8.2007 tekemässään käsittelyratkaisussa, että jo käräjäoikeudessa oli ollut Puolan valtion Eurojust-edustajansa kautta ilmaisema suostumus L:n syyttämiseen sanotusta rikoksesta ja Espanjan valtio oli sittemmin, vaikkakin vasta käräjäoikeuden käsittelyn jälkeen, antanut suostumuksensa P:n syyttämiseen. Näin ollen, koska asiassa oli siten rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain 58 §:n 2 momentin 7 kohdassa mainittu suostumus L:n ja P:n syyttämiseen, hovioikeus katsoi, ettei syytteen tutkimiselle ollut estettä. Helsingin hovioikeus tuomitsi 30.11.2007 L:n ja P:n mainitusta rikoksesta sekä P:n lisäksi kahdesta muusta törkeästä huumausainerikoksesta vankeusrangaistuksiin.
Korkein oikeus
L ja P hakivat muutosta Korkeimmalta oikeudelta, jossa he vaativat, että syyte 15. - 26.2.2006 tehdystä hasista koskevasta törkeästä huumausainerikoksesta jätetään tutkimatta. Korkein oikeus päätti 5.9.2008 lykätä asian käsittelyä ja pyytää ennakkoratkaisun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta sovellettavien säännösten tulkinnasta, joka 1.12.2008 antamallaan tuomiolla (asia C-388/08 PPU) antoi pyydetyn ratkaisun.
Sovellettavat säännökset:
Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (luovuttamislaki) mukaan kiinniottamista ja luovuttamista koskevan pyynnön tulee sisältää rikoksen luonne ja oikeudellinen luokittelu, erityisesti niiden tekojen osalta, jotka eivät edellytä kaksoisrangaistavuutta, sekä kuvaus olosuhteista, joissa rikos on tehty, mukaan lukien aika, paikka ja se, miten luovutettavaksi pyydetty on osallisena rikokseen. Lisäksi lain mukaan jäsenvaltiosta Suomeen luovutettua henkilöä ei saa asettaa syytteeseen tai rangaista tai häneltä riistää vapautta muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin siitä, joka oli luovuttamisen perusteena. Kieltoa ei kuitenkaan sovelleta muun muassa silloin, jos rikosoikeudenkäynti ei johda luovutetun henkilön vapautta rajoittavaan toimenpiteeseen tai jos henkilön luovuttanut jäsenvaltio antaa suostumuksensa kiellosta poikkeamiseen.
Edellä mainitulla luovuttamislailla on saatettu voimaan neuvoston puitepäätös, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (2002/584/YOS). Päätöksen mukaan luovutettua henkilöä ei saa syyttää, tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta, lukuun ottamatta tiettyjä muun muassa tapauksia, jossa henkilön luovuttanut täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa suostumuksensa lain mukaisesti.
Korkeimman oikeuden arviointi:
Korkeimman oikeuden mukaan luovuttamisen perusteena olevan pidätysmääräyksen teonkuvaus ja syytteen teonkuvaus eroavat toisistaan rikoksen tekoajan, tekopaikan sekä huumausaineen laadun suhteen. Koska rikoksen oikeudellinen luokittelu ja luonne ei kuitenkaan ole muuttunut, ei muutoksesta aiheudu kieltäytymisperusteita.
Korkein oikeus näin ollen katsoo, että syytteessä mainitut rikoksen keskeiset osatekijät ovat samat kuin ne, joiden perusteella L ja P on luovutettu Suomeen. Näin ollen L:ää ja P:tä ei ole syytetty muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta. Siten syytteen tutkimiselle ei ole ollut estettä eikä sen tutkiminen ole edellyttänyt erityistä suostumusta. Hovioikeuden käsittelyratkaisun lopputulosta ei näin ollen muuteta, vaan sen pääasiaratkaisu jää pysyväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa