» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa 15-vuotias A tuomittiin 12-vuotiaaseen B:hen kohdistuneesta raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. A oli pakottanut B:n kahdesti yhdyntään käyttämällä väkivaltaa. B:lle oli tämän lisäksi tarjottu alkoholia, minkä seurauksena B oli voimakkaasti päihtynyt. Tapaus eteni korkeimpaan oikeuteen rangaistuksen mittaamisen ja rangaistuslajin valinnan osalta. Näin ollen syytteen hylkäämistä ei tässä vaiheessa enää vaadittu.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen vaatien, että syyte raiskauksesta hylätään tai että rangaistusta ainakin alennetaan ja se määrättäisi ehdolliseksi. Hovioikeus kuitenkin hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen. Tämän jälkeen A valitti korkeimpaan oikeuteen vaatien, että rangaistusta alennetaan ja että se määrätään ehdolliseksi.
Korkeimman oikeuden mielestä A:n tuomio on vakiintuneen rangaistuskäytännön mukainen, eikä sitä ole tekijän syyllisyys huomioon ottaen syytä alentaa. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että rikoksen vakavuudesta ja rangaistuksen pituudesta huolimatta tapauksessa ei ollut niin painavia syitä, minkä johdosta A:lle tuomittava rangaistus olisi tullut määrätä ehdottomana. Korkein oikeus painottaa, että alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta voidaan vain poikkeuksellisesti tuomita ehdottomaan vankeuteen. Näin ollen pääsääntönä tällaisissa tapauksissa on ehdollinen vankeus. Lisäksi korkein oikeus perusteli rangaistuslajin, eli ehdottoman vankeuden muuttamista ehdolliseksi sillä, ettei A:ta ole aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen. Asiassa painoarvoa annettiin myös sille, että A on käyttäytynyt sittemmin nuhteettomasti ja hänen elämäntilanteensa vaikuttaa muutoin vakaalta.
Korkein oikeus piti ehdollista vankeutta yksinään kuitenkin riittämättömänä rangaistuksena, joten sen lisäksi A:lle tuomittiin yhdyskuntapalvelua.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa