» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A:lle oli vaadittu rangaistusta törkeästä veropetoksesta. A katsottiin kuitenkin syyllistyneen kahteen veropetokseen. Korkeimmassa oikeudessa kysymyksessä oli A:n velvollisuus maksaa valtiolle takaisin valtion varoista maksetut puolustajan palkkiot ja kulujen korvaus, kun A:ta koskevat syytteet oli osaksi hylätty. A vaati Korkeimmassa oikeudessa, että hänet vapautetaan kokonaan korvausvelvollisuudesta. Hän vetosi siihen, ettei häntä tuomittu rangaistukseen törkeästä veropetoksesta, vaan sitä lievemmästä veropetoksesta. Asiassa sovellettiin lakia oikeudenkäynnistä rikosasioissa, jonka 2 luvun 11 §:n mukaan silloin, kun henkilö on syyllistynyt rikokseen, jonka esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten hänelle on määrätty puolustaja, hänet velvoitetaan korvaaman valtiolle sen varoista 10 § nojalla maksetut korvaukset. Rikosasiassa vastaaja on siis omavastuuosuutensa rajoissa velvollinen korvaamaan valtiolle puolustuksestaan aiheutuneet kustannukset, jos hän on syyllistynyt siihen rikokseen, joka on käsitelty oikeudenkäynnissä. Korvausvelvollisuus poistuu, jos rikosta koskeva syyte hylätään kokonaan. Sellaista tilannetta korvausvelvollisuudesta ei ole säännelty, jossa osa syytekohdista hylätään mutta osa hyväksytään tai jos yhden syytekohdan syytteestä osa hylätään ja osa hyväksytään.
Rikosasiassa rikosoikeudenkäyntilain 9 luvun mukaan vastaaja joutuu vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan, jos syyte hyväksytään. Kuitenkin, jos syyte tai vaatimus hylätään, valtion tulee korvata, jos vastaaja sitä vaatii, vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Jos samassa asiassa on ollut useita syytteitä, joista osa hyväksytään ja osa hylätään, oikeudenkäyntikulujen korvausta ei tuomita paitsi erityisestä syystä. Pääsääntönä on kuitenkin, että vastaaja vastaa omista oikeudenkäynnin kustannuksistaan. Lain esityöt selventävät, että erityinen syy sille, että valtio korvaa osaksi vastaajan kuluja on esimerkiksi se, että jutun pääsyyte hylätään, mutta rangaistus tuomistaan toisesta, vähäisemmästä ja lievemmin paheksutusta rikoksesta. Toinen esimerkin kanssa rinnasteinen tilanne voi olla silloin, kun on ollut yksi syyte, mutta se hylätään niin olennaisilta osiltaan, että vastaajan syyksi luetaan vähäisempi ja lievemmin paheksuttava menettely. A:lle on vaadittu X Oy:n tosiasiallisena päätöksentekijänä rangaistusta törkeästä veropetoksesta, sillä hän on aiheuttanut veron määräämättä jättämisen. A:ta syytettiin törkeästä veropetoksesta kahdessa eri syytekohdassa, mutta molemmissa syyksi oli lopulta luettu huomattavasti vähäisemmät veropetokset. Kuitenkin A:n toiminta on ollut suunnitelmallista taloudellista rikollisuutta, joten A:n syyksi luetut teot eivät siten ole olleet lievemmin paheksuttavia kuin ne, joista häntä on alun perin syytetty. Ei ole siis syitä, että A:n velvollisuutta korvata valtiolle hänen puolustuksestaan johtuneita kustannuksia takaisin voitaisiin alentaa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa