» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:2007:77 koski rattijuopumukseen syyllistynyttä A:ta, joka oli kyseistä rikosta edeltäneen viiden vuoden aikana syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.
Syyttäjä vaati A:lle käräjäoikeudessa rangaistusta rattijuopumuksesta ja hänen määräämistään vähintään kuuden kuukauden pituiseen ajokieltoon. Käräjäoikeus tuomitsi A:n rattijuopumuksesta sakkorangaistukseen sekä ajokieltoon. Mitä tuli ajokiellon pituuteen, tulee henkilö tieliikennelain 58 pykälän 1 momentin mukaisesti määrätä ajokieltoon vähintään yhdeksi kuukaudeksi, mikäli tämä on syyllistynyt rattijuopumukseen. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan uusintarikoksista määrätään vähintään kuuden kuukauden ajokielto, edellyttäen, että rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt uudelleen rattijuopumukseen tai sen törkeään muotoon taikka törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Koska A:n aikaisempi rikos ei ollut kyseisen lainkohdan edellyttämällä tavalla rattijuopumusrikos, ei lakia voitu soveltaa vastoin sen sanamuotoa syytetyn vahingoksi. Tämän vuoksi A:ta ei tullut määrätä vähintään kuuden kuukauden pituiseen ajokieltoon.
Syyttäjä vaati hovioikeudessa A:n ajokiellon pidentämistä vähintään kuuteen kuukauteen. Hovioikeus ei kuitenkaan päätynyt muuttamaan käräjäoikeuden tuomiota. Kuitenkin, hovioikeudenneuvos Halijoen mukaan lain esitöiden perusteella kyseinen tieliikennelain lainkohta oli tarkoitettu sovellettavaksi myös silloin, jos aikaisempi rikos oli törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. A:n ajokiellon pituudeksi olisi hänen mukaansa tullut määrätä vähintään kuusi kuukautta.
Syyttäjä valitti hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Korkeimman oikeuden tulkinnan mukaisesti tieliikennelain 78 pykälän 1 momentin 1 kohtaa sovelletaan silloin, kun aikaisempi rikos on rattijuopumus ja uusi rikos rattijuopumus, törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Sen sijaan A:n tapauksessa aikaisempi rikos oli törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Tämän vuoksi kyseinen säännös ei koskenut A:n tilannetta.
Korkein oikeus käsitteli perusteluissaan tieliikennelain esitöitä, mutta päätyi siihen, etteivät ne muuttaneet asian lopputulosta. Lain esitöiden mukaan törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja törkeä rattijuopumus ovat tekojen moitittavuuden perusteella yhtäläisiä ja niistä tulisi määrätä ajokiellot yhtäläisin perustein. Tämä puoltaisi kantaa, jonka mukaisesti ajokiellon vähimmäiskesto määräytyisi yhtäläisesti silloin, kun henkilö on viiden vuoden aikana syyllistynyt sekä törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen että rattijuopumukseen riippumatta kyseisten tekojen järjestyksestä. Kuitenkin, perustuslain 8 pykälästä ilmenevän rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaisesti laissa tulee määrätä täsmällisesti rikokset ja niistä johtuvat seuraamukset. Säännöstä ei tule soveltaa tapaukseen, johon se ei lain sanamuodon perusteella sovellu. Myös teosta johtuvien seuraamusten tulee olla sanamuodon perusteella kohtuudella ennalta-arvattavissa. Täten korkein oikeus päätyi siihen, ettei tieliikennelain 78 pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaista kuuden kuukauden vähimmäisaikaa ei pitänyt soveltaa määrättäessä ajokieltoa A:lle. Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei siten muutettu.
Korkeimman oikeuden päätöksen mukaisesti perustuslaista johtuva laillisuusperiaate ja siihen kuuluvat epätäsmällisyyskiellon asettamat vaatimukset velvoittavat tieliikennelakia. Siten ajokieltoa sääntelevän lainsäädännön on oltava täsmällistä ja lainsäädäntö voidaan jättää tapauksesta riippuen soveltamatta, jos sääntely ei ole täsmällistä ja tarkkarajaista eli henkilö ei kykene ennakoimaan lainsäädännön perusteella toiminnastaan johtuvia seuraamuksia. On perusteltua, ettei epäselvästi muotoiltua lainsäädäntöä voida soveltaa sellaisella tavalla, joka aiheuttaisi kuljettajalle määrättävän ajokiellon ankaroitumisen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa