» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Veikkausliigassa pelaava jalkapalloseura oli maksanut pelaajilleen osan palkoista niin sanotusti pimeästi ja jättänyt ennakonpidätykset toimittamatta. Varat kyseisiin palkkoihin oli saatu väärentämällä kirjanpitoa. Kotipelien pääsylipputuloja oli kirjanpidossa ilmoitettu vähemmän kuin tuloja oli todellisuudessa ollut. Kirjanpidon väärentäminen oli tapahtunut vuosina 1994 - 1998.
Käräjäoikeus katsoi syytettyjen syyllistyneen kirjanpitorikokseen ja avunantoon ja tuomitsi tekijät ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Rangaistuksen mittaamisessa käräjäoikeus otti huomioon tekijöiden korvausvelvollisuuden (yhteensä 50 311 euroa) ja asiasta aiheutuneen julkisuuden. Rangaistusta voidaan lain mukaan kohtuullistaa muiden seurausten vuoksi.
Hovioikeus katsoi syytettyjen syyllistyneen käräjäoikeuden syyksilukemiin rikoksiin. Se kuitenkin lievensi vankeusrangaistukset sakkotuomioiksi. Hovioikeus katsoi, että tekijöiden kohdalla täyttyivät kaikki kohtuullistamisperusteen edellytykset: vahingonkorvaukset, julkisuus ja työpaikan menetys. Se otti huomioon myös sen, että teoilla ei ollut haettu henkilökohtaista taloudellista hyötyä. Hovioikeus piti todennäköisenä, että vankeusrangaistus estäisi vastaajien työnsaannin ainakin heidän koulutustaan ja kokemustaan vastaavien työtehtävien osalta. Sen vuoksi hovioikeus katsoi, ettei vankeusrangaistuksen alentaminen riittänyt kohtuullistamaan rangaistusta riittävästi vaan vankeuden sijaan oli muiden seuraamusten lisäksi kohtuullista tuomita tekijät sakkorangaistuksiin. Lisäksi hovioikeus katsoi, ettei yleinen etu vaatinut muuta.
Korkein oikeus katsoi, että kohtuullistamisperusteita ei ollut. Sen mukaan vahingonkorvausten tarkoituksena oli korvata rikoksella tavoiteltu hyöty. Korvausvelvollisuus on tällöin rikoksen normaali seuraus eikä kohtuullistamisperusteena oleva poikkeuksellinen seuraamus. Liigatasolla toimivaan seuraan ja sen vastuuhenkilöihin kohdistunut julkisuus ei myöskään ollut poikkeuksellista eikä odottamatonta. Korkein oikeus katsoi, että vaikka tapaus sai runsaasti julkisuutta, ei asiaa käsitelty julkisuudessa epäasiallisesti eikä käsittely saanut poikkeuksellisia mittasuhteita. Asian saama julkisuus ei Korkeimman oikeuden mukaan sen vuoksi täyttänyt rangaistuksen kohtuullistamisen edellytyksiä. Työpaikan menetyksestä Korkein oikeus katsoi, että vastaajat olivat sellaisissa tehtävissä, joissa vankeusrangaistuksen voitiin olettaa aiheuttavan seurauksia myös työtehtävien ja työsuhteen osalta. Työpaikan menetys ei sen vuoksi ollut tässä tapauksessa sellainen odottamaton ja poikkeuksellinen seikka, joka pitäisi ottaa kohtuullistamisperusteena huomioon. Korkein oikeus tuomitsi tekijät käräjäoikeuden tuomion mukaisiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin.
Rikoslain kohtuullistamissäännökset olivat muuttuneet rikosten tekoajankohdan ja oikeuskäsittelyn välisenä aikana. Uusimmat kohtuullistamissäännökset ovat vuodelta 2003. Säännösten muuttamisella ei ollut vaikutusta kohtuullisuusarviointiin. Kohtuullistamisperusteita voidaan soveltaa silloin, kun rikoksen muut seuraamukset ovat odottamattomia ja poikkeuksellisia. Tässä tapauksessa rikokset johtivat rangaistuksen ohella useisiin muihinkin seuraamuksiin, mutta mikään näistä ei ollut poikkeuksellinen ja odottamaton sillä tavalla, että sillä olisi ollut rangaistusta lieventävä vaikutus. Korkein oikeus tarkasteli kohtuullisuussäännöstä jokaisen seuraamuksen kohdalla erikseen. Eri mieltä olleen jäsenen mielestä mahdollisia kohtuullistamisperusteita tuli tarkastella kokonaisuutena, jos perusteita saattoi olla useita kuten tässä tapauksessa. Eri mieltä ollut jäsen katsoi kuitenkin myös, että tekijät tuli tuomita vankeusrangaistukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa