» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Huumevieroituspotilaita hoitaneelle lääkärille A vaadittiin rangaistusta kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta ajalla 8.4.1998 - 18.5.1999 ja 19.5.1999 - 25.4.2000. Rikoksen tarkoituksena oli jatkaa huumevieroituspotilaiden korvaushoitoa. A tuotti Subutex-lääkettä Ranskasta Suomeen, ja osa lääkkeistä päätyi katukauppaan, mistä riskistä A oli tietoinen. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen huumausainerikoksesta 27.7.2001.
A valitti hovioikeuteen, koska hänet oli tuomittu jo 1.6.2001 lääkerikoksesta ja luvattomasta terveydenhuollon ammattihenkilönä toimimisesta ajalta 14.5.1998 - 24.3.2000. Tuomio oli lainvoimainen, ja A oli jätetty rangaistukseen tuomitsematta. Hovioikeus katsoi, että aiemmassa tuomiossa oli kyse lääkelaista ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetuista laista. Uudessa tuomiossa sen sijaan käsiteltiin huumausainerikosta, minkä vuoksi aiemman tuomion lainvoima ei ollut esteenä uudelle käsittelylle.
Korkein oikeus totesi, että kertaalleen tuomitusta rikoksesta ei voida nostaa uutta syytettä. Sillä ei ole merkitystä, miten tekoa on aiemmassa käsittelyssä arvioitu, vaan ainoastaan teonkuvauksella on merkitystä. Lainvoimaisen tuomion oikeusvoimavaikutus ulottuu samaan teonkuvaukseen, vaikka syytenimike olisi erilainen. A:ta ei siis voitu tuomita 14.5.1998 - 24.3.2000 tehdyistä rikoksista, koska niistä oli jo annettu lainvoimainen tuomio. Tutkittavaksi jäi ainoastaan A:n menettely ajanjaksoina 8.4.-13.5.1998 ja 25.3.-25.4.2000.
Tuomion oikeusvoiman kannalta on välttämätöntä, että samasta teosta ei voi tuomita kahdesti. Jotta teko katsotaan samaksi, on teonkuvauksen oltava sama. Syytteen nimikkeellä tai sillä, minkä lainkohtien perusteella tekoa arvioidaan, ei tällöin voi olla merkitystä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa